KATEUS KYNÄÄ KIIDÄTTÄÄ

Katkonaisesti nukutun yön uuvuttamana päätin olla kirjoittamatta mitään. Viis siitä, vaikka blogi jää väliin ja kirja viivästyy. Onhan noita opuksia tullut kirjoitetuksi, eikä tulevan takaraja häämötä velvoittavana näköpiirissä. Blogista taas tulee niin vähän palautetta, että sama vaikka löisi pisteen koko hommalle. Käytännössä sitä ei tule ollenkaan.

Näin päätin, noin nimesin. Vain yksi asia jäi turhan vähälle huomiolle: kateellinen luonteeni. Kävi kas sillä kurin, että kirjoittamattomana tulin lukeneeksi liian hyviä kirjoja.

Pirjo Tuominen ja Mirkka Lappalainen ovat vääriä naisia luettaviksi alakulon allikossa. Toki heidän kirjoistaan pidän. Pidänpä paljonkin ja Pirjo Tuominen on kaiken lisäksi minulle tuttu täti myös kirjailijanimensä henkilökohtaisemmalla puolella. Toivottavasti taas tapaamme pian, että pääsen ylistämään häntä noin neljännestäkymmenennestä viidennestä teoksestaan "Silkkipunos."  Juuri sen luin eilen.

Silkkipunoksessa on kohdallaan kaikki, mikä saa Tiiratorpan isännän kuorimaan äänikirjan pakkauksesta: henkilökuvat, maiseman hahmotus, paljon tietoa, jännitystä. Pirjo on henkilöidensä tunteiden ja ristiriitojen tarkkasilmäinen tulkki, ihmismielen ymmärtäjä. Muhkea määrä kiehtovaa tietoa historiasta solahtaa juonen sisään luontevan ketterästi. Lukija oppii samalla kun eläytyy.

Kirjailijalta edellinen edellyttää paitsi kolossaalista työmäärää myös jotain, mitä minulta ilmeisesti puuttuu. Pirjo Tuomisella ja niillä monilla muilla sykkii sisällä kaunokirjailijan sielu. Minä sitä vastoin en saa väännetyksi sanoja ilmentämään ihmisen tuskaa, kiihkoa, iloa, murhetta, katalia suunnitelmia. Arvaa, montako kertaa on yritetty? Turhaan samainen Pirjo Tuominen (oikeasti Rantanen) kehotteli jonkin teokseni luettuaan kokeilemaan Tiiran siipien kantavuutta proosan autereessa ilmatilassa. Nuo siivet murtuivat kauan sitten., kun kustannustoimittaja Ritva Kostamo sanoi: Hannes, sinä olet lehtimies.

No nykyään en oikeastaan ole edes sitä. Tietokirjailija kyllä, joskin Mirkka Lappalainen panee tietämättään epäilemään tätäkin seikkaa. Kun vertaan aikaansaannoksiani 38-vuotiaan, runsaasti palkitun tohtorin töihin, masennun lisää. Myönnän reilusti, että silkka kateus ja halu kirjoittaa yhtä hyvin kuin Mirkka ajaa tätä miestä tanssittamaan sormia tietokoneen näppäimistöllä. Jos edes joskus vähän onnistuisi. Mirkan uusimman nimi on muuten Jumalan ruoska.

Miksi tämä jeremiadi? Miksi itsekeskeinen, käänteisesti narsistinen vuodatus? Ehkä siksi, että yksityinen  kasvaa otollisessa maaperässä yleiseksi. Uskon näet monien kirjoittajien jakavan kokemukseni. Monen kirjoittaminen, eikä vain se, vaan muukin pyrintö nousee näin kitkerästä tunteesta. Haluat maalarina, muusikkona, matemaatikkona, pankinjohtajana, äitinä ja isänä tulla yhtä hyväksi kuin ihailemasi naapuri. Mieluummin paljon paremmaksi.

Confessiones        .

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi