tiistai 26. helmikuuta 2013







Hannes työn touhussa


MÄKI, PAKKANEN, LEHTOLAINEN

Luenpa minäkin dekkareita välipaloiksi. Työn takia pakollisten ja muuten
kiinnostavien tietokirjojen rasittamat aivot tarvitsevat lepoa. Ja mikäs muu
tuohon tarkoitukseen oiva on kuin kiva jännitysromaani. Jonkun Seppo Jokisen ja
Matti YrjänäJoensuun tapauksessa saa ajatuskin askaretta, panee oikein miettimään.

Näin ei välttämättä käy silloin, kun luettavana on otsikossa mainittuja
kirjailijoita. Jännitystä pystyvät he luomaan kyllä kaikki, Reijo Mäki jopa
kiharani suoristavaa sellaista. Leena Lehtolaisen ja Outi Pakkasen ansioksi lasken
arjen asiantuntemuksen, psykologisen silmän sekä aikamme ilmiöiden hyvän
kuvauksen. Lehtolaiselta löytyy jonkin verran sosiaalista näkökulmaa.

Ei minua haittaa Pakkasen kirjoissa pintaliito. Kuten sanottu, aivot
kaipaavat lepoa. Mutta se tolkuton syömisen määrä. Olen hyvän ja runsaan
ruuan ystävä. Kulinaristiksikin haukutaan ja silti: täytyykö sen Anna
Laineen työntää resepti joka väliin? Pahantahtoisesti ajatellen: täytyy
kyllä. Keittokirjathan myyvät paremmin kuin mikään muu tietokirjallisuus ja
enemmän kuin suurin osa kaunokirjallisuudesta. Outi Pakkanen lienee hyvin
selvillä tästä seikasta. Hän on keksinyt tavan hyödyntää tietonsa.

Lehtolainen tunkee miesihanteitaan ja -inhojaan liikaa teostensa sivuille.
En satu edustamaan hänen ihailemaansa pitkää ja komeaa, terveellisiä
elämäntapoja ja uudenaikaisia virtauksia seuraavaa miestyyppiä.
Lehtolaiselle mies ei saa toisaalta olla liian älykäs, ei ainakaan
älykkäämpi kuin Marja Kallio.

Reijo Mäki on sanavirtuoosi. Notkeampaa, värikkäämpää ja vivahteikkaampaa
kieltä käyttää Suomessa nykyisin lähinnä vain Markku Ropponen Arto
Paasilinnankin väsähdettyä ja Lasse Lehtisen päästyä piireihin parempiin.
Reijo Mäki on myös luetelluista taitavin luomaan jännitystä. Hänen tosi
huonona, epämiellyttävyydessään lähes lukuhalut syövänä puolenaan pidän
kouristuksen omaista tarvetta pilkata uskontoa. Kyllä on käynyt selväksi
aikaa sitten, että Mäki on ateisti. Pitääkö hänen täysin tarpeettomasti ja
juonen kannalta jäykistävästi tuoda esiin tuota asennettaan joka paikassa?
Alkoholilla läträyksen vielä jotenkin nielee, monia sydämiä loukkaavaa
uskontoräksytystä ei.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti