ON PIMEÄSSÄ HELPPO TAIVALTAA?
Kolme vaikkaa, olkaa hyvät: vaikka Reino Helismaan syntymästä tulee 12. heinäkuuta kuluneeksi sata vuotta, vaikka pidän häntä historian suurimpana viihteentekijänä ja vaikka "päivänsäde ja menninkäinen" on ehdolla Suomen parhaaksi iskelmäsanoitukseksi, en vieläkään oikein sulata sitä laulua. Huh, tuliko kirjoitetuksi OECD-maiden pisin virke? Koeta sinä sulattaa sitä sillä aikaa, kun selitän syyt.
Muistin virkistykseksi linkki lauluun:
http://www.youtube.com/watch?v
Kaunis sävel ja liikuttava tarina, ok. Toisaalta: onko elämä sokean menninkäisen kodissa niin hengenvaarallista kuin päivänsäde luulee? Loppuvatko näkevän ilo ja elo, jos hän lyö hynttyyt yhteen sokean kanssa alkaen käyttää samaa saunapyyhettä? Niin ja miten lie tuon taivalluksen helppouden laita? Vailla vaikeuksia vihellellenkö se menninkäinen marssii halki elämän kiitollisena sokeudestaan?
Vastauksia ensimmäisiin kysymyksiin pitää kysyä niiltä näkevä-raukoilta, jotka ystäviensä kauhuksi ovat suostuneet asukkaiksi meidän menninkäisten kotiluoliin. Taivalluksen helppous-kysymykseen vastaan 57 vuoden kokemuksella itse. Ei se kuulkaa joka päivä, joka tilanteessa ihan mahdottoman kevyttä ole. Asiat yleensä ja taivallus eli liikkuminen erityisesti ovat taitavallekin sokealle haasteita. Taitamattomalle, kuten minulle, on itsenäinen taivallus alituinen stressin ja ylimääräisen vaivan aihe. Kyllä niistä jutuista selvitään, mutta kymmenen kertaa vaikeampaa se ikipimeässä liikkuminen on kuin valossa.
Arvaan, mitä nyt ajattelet. Jos kuuntelit laulun näkevän korvin, tuumaat minun ymmärtäneen sanoman liian kapeasti tai jopa väärin. Helismaahan valottaa tietysti yleisempää näkökulmaa ihmiselon kiemuroihin. Ei puhuta pelkästä sokeudesta ja näkemisestä. Henkisemmällä tasolla Päivänsäde opettaa, että jokainen viihtyy ja pärjää parhaiten omiensa joukossa. Pysykööt menninkäiset koloissaan ja päivänsäteet isänsä Aurinkoisen kirkkaudessa. Josef Stalinia sanottiin muuten Isä Aurinkoiseksi.
Niin tyhmä en ole, etten huomaisi yleisempää sanomaa. Siitä huolimatta olisi tuntunut hyvältä, jos Päivänsäde olisi suostunut peikkopojan kosintaan. Valollaan hän olisi tuonut iloa pimeään luolaan. Peikko ehkä olisi auttanut morsiotaan kohtaamaan elämän varjopuolet. Tämän maailman päivänsäteetkin joutuvat kosketuksiin harmauden, jopa täyden pimeyden kanssa. He eivät kenties tapaa ainuttakaan fyysisesti sokeaa, paljon harmautta ja pimeyttä kuitenkin. Taivaan suuret valaisimet rävähtävät loputtomaan loistoon vasta siellä, minne olemme matkalla. Ja siellä on menninkäisenkin helppo taivaltaa.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Kolme vaikkaa, olkaa hyvät: vaikka Reino Helismaan syntymästä tulee 12. heinäkuuta kuluneeksi sata vuotta, vaikka pidän häntä historian suurimpana viihteentekijänä ja vaikka "päivänsäde ja menninkäinen" on ehdolla Suomen parhaaksi iskelmäsanoitukseksi, en vieläkään oikein sulata sitä laulua. Huh, tuliko kirjoitetuksi OECD-maiden pisin virke? Koeta sinä sulattaa sitä sillä aikaa, kun selitän syyt.
Muistin virkistykseksi linkki lauluun:
http://www.youtube.com/watch?v
Kaunis sävel ja liikuttava tarina, ok. Toisaalta: onko elämä sokean menninkäisen kodissa niin hengenvaarallista kuin päivänsäde luulee? Loppuvatko näkevän ilo ja elo, jos hän lyö hynttyyt yhteen sokean kanssa alkaen käyttää samaa saunapyyhettä? Niin ja miten lie tuon taivalluksen helppouden laita? Vailla vaikeuksia vihellellenkö se menninkäinen marssii halki elämän kiitollisena sokeudestaan?
Vastauksia ensimmäisiin kysymyksiin pitää kysyä niiltä näkevä-raukoilta, jotka ystäviensä kauhuksi ovat suostuneet asukkaiksi meidän menninkäisten kotiluoliin. Taivalluksen helppous-kysymykseen vastaan 57 vuoden kokemuksella itse. Ei se kuulkaa joka päivä, joka tilanteessa ihan mahdottoman kevyttä ole. Asiat yleensä ja taivallus eli liikkuminen erityisesti ovat taitavallekin sokealle haasteita. Taitamattomalle, kuten minulle, on itsenäinen taivallus alituinen stressin ja ylimääräisen vaivan aihe. Kyllä niistä jutuista selvitään, mutta kymmenen kertaa vaikeampaa se ikipimeässä liikkuminen on kuin valossa.
Arvaan, mitä nyt ajattelet. Jos kuuntelit laulun näkevän korvin, tuumaat minun ymmärtäneen sanoman liian kapeasti tai jopa väärin. Helismaahan valottaa tietysti yleisempää näkökulmaa ihmiselon kiemuroihin. Ei puhuta pelkästä sokeudesta ja näkemisestä. Henkisemmällä tasolla Päivänsäde opettaa, että jokainen viihtyy ja pärjää parhaiten omiensa joukossa. Pysykööt menninkäiset koloissaan ja päivänsäteet isänsä Aurinkoisen kirkkaudessa. Josef Stalinia sanottiin muuten Isä Aurinkoiseksi.
Niin tyhmä en ole, etten huomaisi yleisempää sanomaa. Siitä huolimatta olisi tuntunut hyvältä, jos Päivänsäde olisi suostunut peikkopojan kosintaan. Valollaan hän olisi tuonut iloa pimeään luolaan. Peikko ehkä olisi auttanut morsiotaan kohtaamaan elämän varjopuolet. Tämän maailman päivänsäteetkin joutuvat kosketuksiin harmauden, jopa täyden pimeyden kanssa. He eivät kenties tapaa ainuttakaan fyysisesti sokeaa, paljon harmautta ja pimeyttä kuitenkin. Taivaan suuret valaisimet rävähtävät loputtomaan loistoon vasta siellä, minne olemme matkalla. Ja siellä on menninkäisenkin helppo taivaltaa.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
YouTube - Videoita tästä sähköpostista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti