LAULU TOI MIELEEN HÄNET

Otettiinpas tuolla sokeiden sähköpostilistalla  esiin aluksi helpolta tuntunut aihe. Äkkiäkös sitä
yhdistää paljon merkinneen ihmisen tai vain hyvän päivän tutun häntä tai
hänestä muistuttavaan melodiaan. Sait ehkä ruusuja lurjukselta tai koit
lomaseikkailun Mombasassa. Moskovan Nathalie johti sinut halki pakkasillan
ellet peräti itse ollutkin se kulkuriveljesi Jaan.

Minulle tehtävä osoittautui odotettua työläämmäksi. Ensin ei ottanut
kosketusta ollenkaan. Tosin yksi nuorena tuntemani tyttö todella istui usein
sherri-lasin ääressä ja toivoi, että Munkkiniemen, Kaivopuiston, Lehtisaaren
rikkaat pojat hänet huomais viimeinkin. Hectorin jatkuvuushan se siinä
istui. Oli myös patalaiska tunnillanukkuja Juhani, josta kai Uuno Turhapuro
ei voinut olla tulematta mieleen. Sille aran kiihkeälle ensirakkaudelleni
Vuokolle omistin tietysti monta laulua, ne kaikki kauneimmat.

Mutta sitten sytytti. Enoni Yrjöhän lähetti 5-vuotiaalle Hannekselle
Saksasta postikortin. Sen keskellä oli pieni, pyöreä reikä. Kun kortin
sujautti grammarin levylle ja asetti neulan sen reunaan, alkoi kuulua
musiikkia. Laulun nimi oli in der kleine Bimmelbahn. Se kertoo pienestä
vuoristojunasta, jota myös levyn efektimaailma vahvasti tukee.

Tuosta Bimmelbahn-laulusta muistuu mieleen, ei vain eno vaan vielä häntä
merkittävämpi mies elämässäni, Isä-Ilmari. Isä nimittäin tykkäsi laulusta
niin paljon, että korttilevy täytyi soittaa hänelle hänen jokaisella
Tiiratorppaan tekemällään  vierailulla. Ensi keskiviikkona tulee kuluneeksi
vuosi siitä, kun isä nukkui pois. Seuraavan linkin alla tuo hänet aina
mieleen tuova pienten ja vähän isompienkin lasten laulu:

http://www.youtube.com/watch?v=cdiZ1Df50jk

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

YouTube - Videoita tästä sähköpostista