KEVÄÄN KEVÄT

Mielikirjailijani Juhani Aho sanoi aurinkoisia helmikuun päiviä kevään
kevääksi. Hän tarkoitti toivoa, jonka taivaankehrän paiste ja lintujen
hiljalleen heräävä lauluvire ihmismielessä synnyttää. Koin tänään jotain
sellaista. Päivä tosin ei ollut erityisen aurinkoinen.

Aamu alkoi heikosti. Kolmas huonosti nukuttu yö takana, remppaa vähän siellä
sun täällä vanhan miehen kropassa, pelkoakin. Miten tästä taas iltaan asti
selvitään? Ajatus tilttaa suppeaa rataa.

Paras tapa unohtaa kivut ja pelot on työ. Siitä on sekin hyöty, ettei riennä
riemuksemme leipä miehen maatessa. Siis kaikesta huolimatta ylös vuoteesta
ja kirjoittamaan herra Tiira. Muutama sivu tekstiä tulevaan kirjaasi niin
kyllä se siitä.

Konsti toimi tänäänkin. Se toimi niin hyvin, että palkitsin itseni
linturetkellä. Kun on saanut jotain aikaiseksi, ei liene väärin vähän huvia
ja kauneutta elämäänsä pyytää. Ennen kuin nuo ainaiset tuulet ja pyryt
saapuivat, ehdinkin kokea sen kevään kevään. Tikkojen rummutuksena, tiaisten
lauluina ja viherpeipon piccicato-trillejä seuraavina ryystöinä talven selkä
taittui ja toivo heräsi. Elämällä on sittenkin lupaus lumen alla. Vielä
murtuu talven valta. Vielä nostaa leskenlehti aran vartensa reunalle riitteen. Kukan kelta kuin kevään kulta. Kuu ei enää ole kiurusta kesään, mutta kuu on kiuruun itseensä nyt. Lehtopöllö huutelee jo talviyöhön. Lempensä laulua liikuttaa.  Minä ristin käteni pikkuvarpusia vilisevän risuaidan edessä: kiitos että tätäkin on.




Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi