Lintujen talvehtimisalueita.> Iitissä asuva pelimanni Aulis Rytky leikkasi näkövammaisten luettavaksi
> artikkelin, joka antoi aiheen tämänkertaiseen blogipläjäykseen. Tunnetttu
> lintuharrastaja Lassi Kujala siinä kehuskelee paikallisella
> hanhipaljoudella. Hän ei unohda myöskään pulmussirrriä, tuttavuutta, joka
> Porissa ei ole mikään harvinaisuus mutta sisämaassa on.
>
> Näin sitten kirjoittelin:
>
> Suurkiitos ja vielä suuremmat onnittelut Kausalan pelimannille tästä
> leikkeestä. Kyllä teidän siellä Iitin kulmilla nyt kelpaa. Tiiratorpan
> isäntä taistelee palleanseudulle väkisin pyrkivää kateutta vastaan. Ei
> niinkään tuo pulmussirri vaan kymmeniin tuhansiin nousevat hanhimääränne
> panevat jo suunnittelemaan linturetkeä teille päin. Pulmussirrejä tapaa
> säännöllisesti paljon lähempänäkin, Yyterin kahlaajalietteillä ja kuuluisan
> hiekkarantamme dyyneillä nimittäin. Suomen ensimmäiset pulmussirrit,
> yhdeksän kappaletta, löydettiin satakunta vuotta sitten juuri Yyteristä.
> Kyseessä on pieni, hiekkarannoilla rantaviivaa myöten kipittävä veijari.
> Ensimmäiset löysi maisteri E. V. Suomalainen. Tuolloin oli lintuharrastus
> kovin erilaista kuin nyt. Kiikarin omisti harva, kaukoputkea ei juuri
> kukaan. Outo lintu piti ampua ja noutaa se käteen katseltavaksi, jos mieli
> tunnistaa laji. Maisteri Suomalainenkin ilmoittaa lakonisesti raportissaan:
> "ammuin yhdeksän."
>
> Mutta nuo hanhet. Länsirannikkoakin myöten muuttaa jonkin verran sen sortin
> sosialisteja, mutta kymmenistä tuhansista saadaan täällä nähdä vain unia.
> Suurin tänä syksynä Pirjoni näkemä ja itsenikin kuulema valkoposkihanhiparvi
> koostui tuhannesta haukahtelijasta.
>
> Mutta pieniä ovat Iitinkin luvut siihen verrattuna, mitä kuuluu
> Pohjois-Karjalasta. Ystäväni Markku Halonen näki Rääkkylässä yhdeltä
> paikalta muutaman tunnin aikana 131000 "valkkaria." Luitte oikein: sata
> kolmekymmentäyksi tuhatta! On siitä täytynyt jo kantautua melkoiset
> desibelit korviinkin. On tämä syksy ihanaa aikaa.
>
> Huudahtaa Hanski
>
