KUIN EILISEN KULTAINEN KEHRÄ

Joskus käy kirjoittajalle niin nolosti, että hän ihastuu itse kirjoittamaansa lauseeseen. Jopa minulle, vanhalle pessimistille, sattuu noita punastuttavia elämyksiä. Harvoin tosin  nykyään.

No tuolla uutukaisessa Yyteri-kirjassa taitaa seistä sellainen virke. Kuvaan yyterin kokonaisuutta alkusanoissa näin: Yyterissä loistaa jokin toinen aurinko kuin eilisen kultainen kehrä. Ja sittenkin se on aina se suuri ja sama.

Lauseparin saa tulkita kukin haluamallaan tavalla. Itselleni auringon takaa hymyilee Yyterissäkin Joku vielä sitä suurempi. Toivottavasti tuo joku hymyilee myös tänään, Ruusun päivänä, Markolle ja Elinalle. Vihin teidät pyhään avioliittoon Tammelan kirkossa klo 15. Se suuri rakkaus näkee alttarin edessä komean pojan ja kauniin tytön, mutta on Hän nähnyt teidät puolimetrisinä palleroina kastemekoissanne, tuleepa näkemään harmaapäinä rollaattorin työntäjinäkin. Silloin on aurinko jälleen jokin toinen kuin eilisen kultainen kehrä. Niin on vain luvattu, että viimeisenkin säteen haivuttua elämän horisontin taa yhä hymyillään. Ei olekaan vastassa pimeys vaan rakkautenne, Jumalan rakkauden täyttymys.


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi