KUN MÄ OLEN LIIAN YLPEE ENKÄ OSAA LUOVUTTAA

Sir Elwoodin hiljaiset värit esiintyy parastaikaa Porissa. Minäkin olin
varannut lipun suosikkiyhtyeeni konserttiin, mutta ei väsyneestä ollut sinne
nyt menijäksi. Elämys voisi olla liian rankka. Kun sielu vapisee ja pelkää,
kun kestokyvyn takaraja häämöttää, kun olo on otvaisen oravan, silloin sitä
tahtoo vain levätä. Iloa ei saa itsestä puristetuksi. Toivoo sentään, että
tulisi rouva tai herra huu. Ilon tuoja niin kuin eräs jätskibaarin tyttö
eilen, kauniina päivänä. "Me täällä sotkemme eniten", hän sanoi, hymyili ja
taputti miestä olalle. Hänen hymyssään pilkahti kaupungin kevät. Lyhdyt
syttyivät lehmuksiin.

Tässä nyt kuitenkin se runo, jonka kaikkein eniten koen koskettavan itseäni.
Mistä ihmeestä Sir Elwoodin hiljaiset värit voi tietää  tarkimmin varjellun
salaisuuteni? Niin, ehkä se onkin heidän omansa:

Hämärän taa:
http://www.youtube.com/watch?v=jLYbgQaBzKk

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi