SUVI ja SOKEUS

Pauli Matti Juhani Leskistä vapaasti mukaillen: voi kun elämä oisi pitkä yölaulajaretki vain, aistien suvista juhlaa täynnä vuosittain.

Mutta eihän se ole. Viettämämme kaltaiset toukokuut ovat näillä leveysasteilla ylen harvinaisia. Isoa kesää saadaan enimmäkseen  odottaa juhannukseen ja ylikin. Joka silloin suvea leikkii, saa varautua pohjoiseen koleuteen. Kylmässä kastuen haistaa suomalainen tuomen ja syreenin tuoksut. Jos yön ja aamun mestarilaulajia kuulla halaat, muista pukeutua kunnolla.

Noin ei ole tänä keväänä. Äkisti humahti raukoille rannoille miltei trooppinen taivas. Lenseä itätuuli lennätti Aasian aroilta suven suudelman. Luonto puhkesi lehteen ja kukkaan vetten vapautuessa pikavauhtia jään kahleista. Ennen kuin aavistimme kukkui käki kuusikossa satakielen soitellessa sonettejaan sadoin sävelin. Yyterin sannoilla palvoo aurinkoa bikinien kirjo. On siis kesä.

Minulle tällainen tuo hetken helpotuksen sokeuteni piinasta. Sellaisiin taikaöihin, joihin nuorena romantikkona haltioiduin, en enää yltäne. Onpahan sentään muutama viikko vuodessa aikaa muiden aistien jossain määrin korvata puuttuva näkö. Tuoksut ja äänet tunkevat tulvallaan taakseen sokean surun. Kun seisoo hempeänä tuoksuvan omenapuun alla ja kuulee viitakerttusen sinfonian, ei puun kukkien värillä ole välitöntä väliä. Aistien juhlaan sammuu silmien pohjaton jano.



Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi