APURAHA

Olen tähän asti ujostellut käyttää titteliä 'tietokirjailija.' Ensimmäinen

kirjani tosin julkaistiin, hui kauhistus, onko siitä jo 31 vuotta; on, siis

31 allakankiertoa sitten. Tuorein, se Yyteri - dyynien kaunotar - on

lajissaan jo kolmastoista. Neljättätoista kirjoitan. Ja jotta vaikuttaisin

ansioluettelolta, mainitsen olleeni Suomen tietokirjailijat ry:n jäsenkin

parikymmentä vuotta.

Mutta silti. Kirjanihan ovat viittä lukuun ottamatta olleet omakustanteita.

Kolmestatoista kahdeksan on lähinnä kotiseutukirjoja. En jostain syystä

pääse valtakunnalliselle saati yleismaailmalliselle tasolle. Teon alla oleva

opus painii maakuntasarjassa niin ikään, joskin yhteydet Gotlannin ja

Hansa-liiton kautta Eurooppaan haukkaavat siitä melkoisen kimpaleen, ovatpa

lähellä sen ydintäkin, minkä yritän osoittaa.

Jotenkin sitä ei osaa arvostaa omaa kirjoitteluaan, ennen kuin siitä saa

julkista tunnustusta. Lehtiarvostelut ovat olleet voittopuolisesti hyviä ja

paria poikkeusta lukuun ottamatta myynti kohtalaista. Kun toisaalta lukee

"oikeiden" tietokirjailijoiden teoksia, alkaa oma teksti kuulostaa kovin

alkeelliselta. Rento tyylini näyttää naurettavalta todelliseen tutkimukseen

perustuvien arvoteosten rinnalla. Olisi megalomaanista isottelua ja

pahanhajuista leuhkintaa sanoa olevansa tietokirjailija.

Eilisestä lähtien taidan sentään uskaltaa. Nyt tuo virallinen tunnustus on

näet tullut. Suomen tietokirjailijat myönsi minulle apurahan. Nuo 4000 €

merkitsevät saajalleen henkisesti enemmän kuin taloudellisesti. Enempää en

ollut anonut. Nyt minun vain pitää kasvaa osoitetun luottamuksen arvoiseksi.

Tapoja tehdä niin on yksi ainoa: kirjoittaa paljon parempi kirja kuin ovat

tähän mennessä väsäämäni olleet.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi