MUN ON VAIKEE LAINAT

Heli Laaksonen korjatkoon, jos otsikko ei mennyt oikein Laitilan murteella. 

Tuon tapainen murhe kas ahdisti iäkästä, pastorin luokseen kutsunutta naista 

siellä Laitilassa.

Pastori olin minä, kanakaupungin murretta osaamaton nuorimies. Niinpä 

rupesin kaivamaan lompakkoa taskusta. Talo tosin vaikutti komean puoleiselta 

eikä tarjoilussa ollut valittamista. Hiukan ihmettelinkin mummon rahapulaa 

siinä omia lainanantovalmiuksiani punnitessa.

Seteli ei ehtinyt irrota kädestäni, kun kiikkutuolista kuului: Eiku mä 

tarkotan niälemist. Vakkasuomalaiset siis nielevät lainaamalla. Ovat nämä 

murteet hauskoja.

Väärinkäsitykseni muistui mieleen näiden omien nielemiskipujen keskellä. 

Olivat mokomat laittaneet hengitysputken narkoosissa ollessani siten, että 

se haavautti kitalaen ja -risat. Nyt särky heijastelee hampaisiin asti. Alan 

hieman paremmin ymmärtää, millaisia Laitilan mummon kärsimykset olivat. 

Toivottavasti hän sai niihin avun kauan,ennen kuin astui sen rajan yli, 

jonka tuolla puolella "kipu, sairaus tuskaa ei tuota. Olen saapunut Jumalan 

luo."




Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi