Alkakaapas pohjalaiset kaivaa puukkoja tupeistaan, sillä kovin
isänmaalliseksi ei tätä blogistia voi kehua. Nyt seuraa tekstiä, joka tuskin
miellyttää jytkyväkeä, mutta valottanee sitä patriotismin kääntöpuolta.
Isänmaanrakkaus on toki hyvä ja kaunis asia, kansalliskiihko sen rumentaa.
Sanailinpa kotkalaisen Eteenpäin-lehden ex-päätoimittajan, laillani
sokeutuneen Jouni Viitasen kanssa eilen tähän tapaan:
On se tuo Viitanen peijakkaan näppärä kynämies. Kirjoittaa paremmin kuin
minä, mikä minua suuresti harmittaa ja sydämelleni käy. No mieshän on ollut
jonkin lehden päätoimittaja oman journalisti-urani huippukosketuksen
liittyessä vakituisiin avustajuuksiin.
Kateuden kyyn luikerrettua sentään kiitettävää nopeutta ulos paita-aukosta
yhdyn kotkalaisen ihmettelyyn. Asuu täällä jää- ja verokarhujen maassa melko
merkillinen kansa. Ryssiä ei olla, hurrit haisee homolta. Norskit käyttää
niitä hormooneja sun muita kiellettyjä aineita jäämättä, perkeleet, koskaan
kiinni. Öljystä ovat niin rikkaitakin, että kohta rahanröhnäänsä hukkuvat.
Vaikkei eestipojasta nyt mainittavia moitteita kuule, luulisi täällä tulevan
melko ahtaaksi tuo olo: pelkkiä hannuhanhia, piippalakkeja ja Bjöörndäälejä
ympärillä. Me siinä keskellä yksin sinivalkoista puhtautta, sisua ja
talvisotamme sankarikunniaa vaalimassa.
Kun ei naapureissa vielä kyllin, niin viime aikoina tänne Pohjolan
paratiisiin on tunkeutunut tuollaisia vääränvärisiäkin. Me kun Viitasen
kanssa olemme sokeita, niin ei värillä toki väliä. Vaan monellepa näkevälle
on. Näkevät punaista kun näkevät tummaa. Olisivat edes homoja, ne mustat,
mutta kun yleensä ovat heteroja, niin naisemme vievät. Sosiaaliturvan
väärinkäyttäjinä ovat mestareita, mannejakin mainiompia.
Tämmöisiä röyhteli muuan Viitasen tarkoittaman puolueen kannattaja Hanskin
naamalle Yyterin kylpylähotellin tupakkipaikalla. Hanski koitti piipittää,
että älähän nyt ja otapa huomioon, mutta silloin se löi -
Koskenkorvapullonsa
kiveykseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti