En oikeastaan saisi istua tässä toivottamassa teille minkäänlaista joulua.
En saisi olla edes kotona. Vain vakavin ehdoin ja reippain reunamerkein
antoi silmälääkäri Ulpu Salmi minulle luvan poistua Turun yliopistollisesta
keskussairaalasta, jossa oikea silmäni kursittiin kasaan toissapäivänä. Se
nimittäin halkesi perjantai-iltana. Olisi kannattanut jättää kumartumatta
liian vauhdikkaasti nostamasta päänpesuainepulloa kylppärin lattialta.
Suihkuteline kas sattui seisomaan vieressä. Sen terävä nurkka osui keskelle
oikeaa silmää aiheuttaen tällin, jonka seurauksia nyt podetaan.
Vaikka silmä vuoti verta, jouduin odottamaan yli kolme tuntia vuoroani
keskussairaalan päivystyspolilla. Lääkärin tarvitsi vain vilkaista silmää
todetakseen, että: "kyllä tämä on kuitti. Ambulanssilla Tyksiin ja
särkylääkkeet mukaan."
Matka halki lounaisen Suomen oli minulle ensimmäinen ambulanssilla. Eivät
sentään piipaata huudattaneet, mutta Turussa pääsin heti osastolle. Leikkaus
lauantaina kesti tunnin ja onnistui. Sain vielä pitää molemmat silmäni,
sokeat tosin mutta silti rakkaat.
Joulunalusviikko osoittautui sikäli erikoiseksi, että kun minua ei oltu
viime maanantaihin mennessä nukutettu lähes 50 vuoteen, nyt nukutettiin sekä
silloin että lauantaina. Maanantaihan oli tuo ympärileikkauspäivä. Sen
yhteydessä hengitysputki vaurioitti kitalakea ja nielurisoja. Emme tee
hoitovirheilmoitusta tuosta, mutta kolmen tunnin odotusta silmä veressä
tullaan kyllä käsittelemään sellaisena. Porin lääkäri ja Pihlavan
kirkkoherra kehottivat täyttämään paperin.
Joulu on minulle nyt tätä. Toivottavasti se on sinulle jotain aivan muuta.
Sairaalassa tosin kuulee tapauksia ja kertomuksia paljon paljon
surullisemmasta. Tänä aamuna sinne tuotiin taksilla yksivuotias tyttövauva,
jolla on leukemia. Taksissa, jolla palasin Poriin lepäsi paareilla Vaasaan
matkustava 8-vuotias aivokasvainpoika. Laskekoon Joulun lapsi hellän kätensä
heidän päälleen. Voi kun tuo käsi tahtoisi parantaa heidätkin. Beetlehemin
vauvasta itsestään tuli kipujen mies ja sairauden tuttava.
Kirjoitin joulutervehdyksen kaikille blogini lukijoille mutta erityisesti
teille, jotka joulukortein, tekstiviestein ja sähköpostilla minulle
monenlaista hyvää toivotitte. Ymmärrättehän, etten tässä tilanteessa
jaksanut enkä aika ajoin edes voinut muistaa kutakin erikseen. Uskallan
hemmotella itseäni kirjoittamalla mahdollisimman vähän. Lienen leponi
ansainnut, koska tällaisia hiljentämään pakottavia tapahtumia minulle
annettiin. Nekin saattavat osoittautua joululahjoiksi taivaasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti