Edellinen tähtihetkitarinani liittyi lintuihin, tämä kalaan. Vai liittyykö?
Päätelkää itse luettuanne moisen muisteluksen.
Molemmat kalastuksen lajit, äänten- ja kalojen, ovat osaltani elämää ennen
elettyä, päättynyttä päivän työtä. Parhaaksi saavutukseksi politiikassa jäi
kolmas varasija eduskuntavaaleissa 1999. Vajaa pari tuhatta ääntä tuntuu
tähtihetkeltä nyt, silloin se oli pettymys.
Kalojen narraajana en menestynyt noinkaan hyvin. Virvelillä enimmäkseen
yrittelin. Saaliit jäivät yleensä saamatta tai olivat kooltaan pienen
puoleisia. Kaikkien hyvien sääntöjen tapaan on tästäkin yksi poikkeus.
Heitellessäni uistinta Unnukka-nimiseen järveen silloisessa
kotikaupungissani Varkaudessa nappasi kerran kunnolla.
'Nyt on iso kiinni, tärähti silleen jännästi!"
Hankalaa vain, kun ei millään jaksanut kelata, ei, vaikka voimalla ja
viekkaudella koetti.
. 'On se aika peto, kun tuolla tavoin panee hanttiin. Tuus vaimo apuun,
koitetaan kahestaan."
Jäätelöä ostamasta palannut vaimo kieltäytyi suostumasta pyyntööni. Sen
sijasta hän onnitteli kalamiestä. 'Sä oot saanu valtavan kalan koukkuus.'
Minä kysyin, miten peto sitten saadaan rannalle, kun ei se edes liikahda.
Vaimo totesi, että rannalla tuo näkyy olevan jo. Olin ehkä heittänyt väärään
suuntaan, koska viehe killui kauniisti tiekarhussa!
Tähtihetkikö siis? No ei tietenkään se vaan päivä, jona elämänmittaisen
kala- ja lintukaverini satukirja ilmestyi. Kirjan päähenkilö, nalle nimeltä
Nestori heittelee virveliä Nunnukka-järven rannalla ja…
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti