Pumppuni pompahti sekä ilosta että pelosta yli pallean, kun puheenjohtaja
Esko Jantunen otti Satakunnan näkövammaiset ry:n juhlassa esiin tärkeän
asian. Tietotekniikka on merkinnyt vallankumousta näkövammaisten
tiedonsaannissa. Edellytyksemme lukea lehtiä, osallistua yleiseen
keskusteluun ja vaikkapa viestitellä toinen toisillemme ovat parantuneet sen
myötä räjähdysmäisesti. Tiedon ja osallisuuden kentillä olemme astuneet
jättiharppauksen kohti tasa-arvoa.
Nämä yleisesti tunnetut seikat eivät olleet Jantusen puheen ydin. Monen
kuulijansa suureksi tyydytykseksi hän kiinnitti huomion harvemmin huomattuun
seikkaan: tietotekniikan vammaisille tuomiin uhkiin. Kehitys kehittyy alalla
sellaista vauhtia, että käyttöömme kelpaavat sovellukset laahaavat aina vain
kauempana perässä. Ei kerta kaikkiaan keretä luoda systeemejä, joiden avulla
esim. sokeat hyötyisivät uusista innovaatioista. Ja kun näillä
innovaatioilla on taipumus muodostua vallitseviksi vanhat menetelmät
syrjäyttäen, tulee taitavakin vammainen heitetyksi rannalle tiedon virrasta.
Entäs sitten vähemmän tekninen tapaus? Harva sokea on luontainen atk-ihme,
insinööri ei juuri kukaan. Pienen pieni tekniikkataiturien joukko pysyy kuta
kuinkin kehityksen tasalla, valtavaa enemmistöä eivät tietokoneiden eivätkä
kännyköiden uudet ominaisuudet kiinnosta pätkääkään. Joko heiltä puuttuu
edellytykset oppia uutta tai mielenkiinto kohdistuu aivan erilaisiin
asioihin. Esim. meikäläinen ahmii kaiken tiedon luonnosta ja historiasta.
Työni ja harrastukseni ovat kaukana tekniikasta. Opiskelen sitä vain sen
verran, että juuri ja juuri pystyn pyörimään ajan rattaissa. Homma on
minulle mitä kuivimmasta taikinasta leivottua pakkopullaa.
Enemmän kuin me viitsimättömät minua huolettavat ne, joilla ei
viitsiessäänkään olisi edellytyksiä oppia uusia konsteja. Kuilu tämän
valtaenemmistön ja iphone-sukupolven nerojen välillä kasvaa kasvamistaan.
Atk-osaajat ovat aikamme todellisia supersokkoja. Jos omat järjestömme ja
laitoksemme alkavat toimia heidän eivätkä jäsenten enemmistön ehdoilla,
ollaan valittu väärä tie. Näkövammaisten ja lukurajoitteisten kirjasto on
tuolle linjalle jo mennyt. Monet sen edellyttämät toiminnot ovat kovin
vaikeita. Tämä aiheuttaa osattomuutta. Me huonommat saamme vain kateellisina
seurata, kuinka lahjakkaiden palvelut paranevat.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti