KIPUJEN MIES

Kysymys: Miksi sanotaan 60-vuotiasta miestä, joka herää aamulla täysin vailla tuskia? Mitään paikkaa ei kolota, Eilinen keljutus on tipo tiessään ja olo tuntuu todella keveältä?

Vastaus: Sellaista miestä sanotaan vainajaksi.

Tämä kenties monelle tuttu vitsi kuului vuosi sitten kuolleen isäni mielikaskuihin. Itse hän vapautui läpi elämän kestäneestä päänsärystä vasta nukkuessaan hiljaa pois 81-vuotiaana. Ilman aika ajoin helvetillisiksi yltyviä tuskia hänestä olisi todennäköisesti tullut suurmies ja kuuluisuus. Te kaikki tietäisitte Ilmari Tyryn ainakin nimeltä. Se on tosin mahdollista yhä. Suomen huomattavin kivikokoelma odottaa järjestäjäänsä Säkylän Kirkonkylässä. Muutama matkalaukullinen jälkeenjääneitä papereita ja kirjoituksia vaatii toimenpiteitä minulta.

Olen miettinyt paljon, kuinka vaikealta isästä tuntui suostua voimattomuuteensa. Tähän kysymykseen on alkanut ilmaantua pienimuotoisia vastauksia viimeksikuluneiden viikkojen aikana. Erityisesti piinaviikolla ovat erinäiset kivut, vaivat ja tulehdukset estäneet Ilmarin poikaa työskentelemästä tehokkaasti. On ollut pakko lykätä tärkeitäkin tehtäviä tuonnemmaksi. Eikä vain tehtäviä vaan ilojakin. Sähköinen kirjelaatikko paisuu ystävien yrittäessä  kuulla elon merkkejä meikäläisestä. Luontoretket supistuvat lyhyiksi, kun mies väsähtää. Melkeinpä sanoisin, että onneksi kevät kehittyy kehnosti.

Itsekeskeistä puhetta? Kyllä vain, mutta lohduttaa ei tarvitse. Ristillä kärsinyt suuri kipujen mies ja sairauden tuttava on jo lohduttanut. Hän vakuuttaa, että olen Jumalalle rakas, vaikken saisi elämässäni aikaiseksi enää mitään. Ja niin olet muuten sinäkin.



Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

VIIMEINEN ATERIA

Kiirastorstaina kuuluisi puhua siitä viimeisestä ateriasta, joka käsitti leipää ja viiniä. Tyydyn tällä kertaa vain mainitsemaan asian, sillä samoihin aikoihin, pari tuhatta vuotta sitten, koki kohtalonsa toinenkin mies kuin ehtoollisen Isäntä.

Professori P. V. Glob kertoo kirjassaan "Suon kansaa" rautakautisesta muinaisjäännöksestä seuraavaa:

Keski-Jyllannista, Tollundin suosta, löytyi v. 1950 hyvin säilynyt miehen ruumis. Kroppa oli niin äskenkuolleen näköinen, että turpeennostajat luulivat aluksi todistavansa tuoretta murhaa. Paikalle hälytettiin poliisit. Kun nämä poistivat enimmät turpeet ja mudat vainajan ympäriltä he huomasivat, ettei ihan viime aikoina tehdystä veriteosta ollut kysymys. Eläinten nahoista valmistetut vaatteet ja vyö, jolla miesparka oli ilmeisesti hirtetty, viittasivat vanhempaan murhenäytelmään.

Otettiin sitten yhteyttä Silkeborgin museoon. Sieltä riensi Tollundiin arkeologi parin avustajan saattamana. Hän arvioi herran kohdanneen matkansa pään samoihin aikoihin, kun kuolema kosketti sitä isolla kirjaimella kirjoitettavaakin Herraa. Ruumis oli rautakautinen.

No tapaushan herätti valtavan mediahuomion liki kaikissa maailmankolkissa. Tahdottiin saada tietää, voidaanko selvittää, mitä mies oli syönyt juuri ennen kuolemaansa. Saatiinpa hyvinkin. Peräsuolesta kaivettiin esiin 260 grammaa ruuansulatuskanavan läpi kulkenutta kasvispuuroa. Ainesosat olivat ajalle tyypillistä joskin meidän lautasillemme harvemmin kertyvää tavaraa. Ukontatar, keiholehti, peltohatikka ja meille tutuimpana ohra muistuvat mieleeni.

Liekö yllätys, että ateria tahdottiin esitellä julkisestikin. BBC:n TV-lähetykseen kutsuttiin kaksi kuuluisaa arkeologia, toinen heistä peräti sir, maistamaan rautakauden miehen evästä. Huippukokki sekoitti hatikat ja tattaret ynnä keitti puuron. Arkeologit maistoivat. Syötyään jokusen lusikallisen he irvistivät ilmoittaen luopuvansa leikistä. Onneksi ohjelman juontaja oli varannut studioon reippaan ryypyn paloviinaa. Sir Wheeler kulautti juoman kurkkuunsa ja totesi: - Yksi tällainen ateria olisi ollut riittävä rangaistus miehelle, vaikka hän olisi ollut suurikin rikollinen.

Hirnuu itse vain paistettua kuhaa popsimaan hiipivä Hanski


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

MAAILMANLOPUN MEININKI

Ilmestyskirjan näyt ovat puhuttaneet kristittyjä kautta aikojen. Ei vähiten nyt, kun Yhdysvalloissa on alettu asentaa ihmisiin siruja, joidenkuiden julistajien pedon merkiksi tulkitsemia tunnisteita. Emme tiedä, ovatko ne niitä, mutta pidän äärimmäisen vaarallisena sulkeakaikki Kristuksen paluun = maailmanlopun enteet suoralta kädeltä pois. Tuskin Johannes huvin vuoksi tai silkkaa sekopäisyyttään näkynsä kirjasi. Raamatussa ne ovat ja sikäli hyvinkin huomion arvoisia.

Tapa, jolla kerromme lopun ajan tapahtumista, on syytä valita varovasti. Pyydetäänhän Jeesukselta viisautta ja rakkautta siihen toimeen. Niin hurjia ilmestykset ovat ja niin pelottavia kauhukuvat, että niillä uhkaileva ajaa useimmiten lähimmäisen epätoivoon. On jopa sielun hajoamisen vaaraa ilmassa. Rakkaudettoman pelottelijan ympärillä leijuu saatanallinen löyhkä.

Varoituksiksi ja havahduttajiksi näyt on toisaalta tarkoitettu. Arkaa sydäntä ei saa murskata, mutta kovapintaisen kuuluukin säikähtää. Jumala toimii myös sillä tavalla. Keskuudessamme elää paljonkin ihmisiä, jotka viis veisaavat evankeliumista ja joiden omatuntokin on pahoin surkastunut. Kun tunnistamme tällaisen henkilön, on Jumalan mielen mukaista herättää hänessä synnin tunto. Pelkokin on tarpeen, jos se on Jumalanpelkoa.

Joidenkuiden täytyy kokea kovia tai säikähtää perin pohjin, ennen kuin he alkavat kaivata lohduttajaa. Tuo Lohduttaja taas on aina lähellä. Jeesus kaappaa ketterästi syliin sen, joka sinne pyrkii. Varsinkin ahdistetun, jo kadotetuksi itsensä luulevan luo Hän rientää viipymättä. Maailman rakkaimmilla käsillä eivät mitkään uhkakuvat pelota. Revetköön maapallo ja pudotkoot tähdet meriin, mutta me menemme taivaaseen.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

LUOVU SOVINNOLLA

- Älä enää soita. Minä en jaksa enää.

Sanat sanoi muuan Urho Kekkonen eräälle Mauno Koivistolle  syyskesällä 1981, kun tämä pääministerin ominaisuudessa tahtoi kuulla presidentin kannan johonkin asiaan. Ei UKK ollut tosiasiassa jaksanut enää pitkään aikaan. Kaikki näkivät, mutta harvat sanoivat ääneen, että vanhan presidentin henkiset ja fyysiset kyvyt huononivat huolestuttavasti päivä päivältä. Saadessaan eron hän alkoi olla muissa maailmoissa majaileva, alleenlaskeva ihmisraunio.

Tuo on tunnettua historiaa. En ollenkaan tahdo verrata itseäni Kekkoseen, mutta jo minäkin olen jostain luopumaan joutunut. Toki vasta vähästä, ellei näköä lasketa. Siitä luovuin kokonaan kohta 40 vuotta sitten. Sen sijaan pelkään uusia luopumisia olevan edessä. Niiden tahti tiettävästi kiihtyy ihmisen vanhetessa.

Oliko napsahdus lannerangan alaosassa ensimmäinen merkki? Siitäkö hetkestä alkoi alamäki kohti uusia menetyksiä, kun kumarruin yhden kerran liikaa nostamaan irtoroskia lokerosta muovipussiin? Linkussa on  kävelty, buranaa popsittu ja kylmäpakkauksella kehoa kuritettu. Silti särkee eikä aurinkoisena kevättalven päivänä ole asiaa linturetkelle.

- Mitä tuosta valitat? Monella on paljon, paljon pahempaa.

Ehkä sanot noin. Sanot ja kehotat ajattelemaan sitä tai tätä oikeasti paljosta luopunutta lähimmäistä. Toki ajattelenkin. Vaan kun itselläni on elettävänä vain tämä oma elämäni, sitä tällaisissa tilanteissa kyselee henkilökohtaisen rapistumisensa asioita. Nyt lanneranka - mitä huomenna? Paheneeko tinnitus kuulovammaksi, milloin ylipaino ja tupakka alkavat tuntua pumpussa/keuhkoissa?

synkkiä mietteitä, myönnetään. Menestyvän miehen on vaikea alkaa menettää. Mieluummin yhä menestyisi kuin menettäisi tai varsinkaan menehtyisi. Lähes kateeksi käyvät ne, jotka ainakin näyttävät osaavan luopua sovinnolla, suostua siihen, ettei elo ihmisen huolineen ja murheineen ole yksi iso juhla kehdosta hautaan. No nyt ainakin tiedän, mitä savolainen tarkoittaa, kun se sanoo: "elämä opettaa, jos ei muuta niin hilijoo kulukemaan."



Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

JUMALAN KÄDENJÄLKI LUONNOSSA

Helposti syttyvää ainetta pitää käsitellä varovasti. Yritän tehdä niin ottaessani nyt esiin helposti syttyvän aiheen: evoluution. Tätä Charles Darwinin teoksessaan "lajien synty" luomaa teoriaa on peilattu Jumalan luomistyötä vasten yli 150 vuotta. Rintamalinjat muodostuivat jyrkän vastakohtaisiksi heti teoksen ilmestyttyä eivätkä ne osoita loivenemisen merkkejä vieläkään.

Kiivaimmat puheenvuorot aiheesta ovat käyttäneet ateistit ja fundamentalistit. Ateistille Darwinin teoria osoittaa, ettei Jumala luonut maailmaa, fundamentalistille, että itse Saatana parta-Kallen hahmossa koettaa eksyttää ihmiset pois totuudesta. Näkemystä, jonka mukaan Raamattu ja evoluutio eivät sulje pois toistensa totuusarvoa, valotetaan rippikoululaisille esim. meikäläisen pitämillä tunneilla.

Papin poika Charles Darwin ei koskaan sanonut, että luomakunnan olisi luonut tai sitä ylläpitänyt joku muu kuin Jumala. Hän kuten vakavasti otettava tiede hänen jälkeensä pidättyy ottamasta kantaa uskon piiriin kuuluviin asioihin. Luonnontiede perustuu empiirisiin, so. kokein todistettuihin asioihin ja niistä vedettyihin johtopäätöksiin. Jumalan toimintaa maailman Luojana on mahdotonta tutkia sillä menetelmällä. Ainoa tieteenhaara, joka näiden kysymysten parissa askartelee, on teologia. Eksaktien tieteiden tehtävä on toinen.

Darwinin oppirakennelma ei liioin ulotu aikojen alkuun. Mies teki havaintoja vain tavoista, joilla eliöt kehittyvät. Avaruuden arvoituksia ovat setvineet ensin astrologit, sitten astronomit. Tähtitieteen nykykäsityksen mukaan maailmankaikkeus koostui alun perin kahdesta alkuaineesta: vedystä ja heliumista. Nämä yhdistyivät muiksi alkuaineiksi prosessien kautta, joita ei tarkoin tunneta. Tiedetään kyllä, että nuo muut alkuaineet kiteytyivät taivaankappaleiksi, joita ovat tähdet ja niitä kiertävät planeetat.

Enempää kuin biologialla ei astrologiallakaan ole keinoja vastata kysymykseen, loiko järjellinen persoona maailmankaikkeuden. Uskon vastaus siihen on, että loi.

Minä opetan rippikoululaisille, että Jumala paitsi loi maailman myös ohjaa luonnossa tapahtuvaa kehitystä. Hän on säätänyt luonnonlait, joista tärkein on nimen omaan evoluutio. Jumala on siis evoluutionkin Herra. Hän on nähnyt ensimmäisen vetyatomin syntyvän ja siitä pitäen kehittänyt elämää aina vain monimuotoisemmaksi, rikkaammaksi, kauniimmaksikin.

Kristittynä ajattelen Jumalan ilmoittaneen itsensä kahdella tavalla: Raamatun sanassa ja meitä ympäröivässä kätensä työssä, luonnossa. On ikään kuin kaksi suurta kirjaa: Pyhä Raamattu ja kaikkialle ympärillemme kirjoitettu luonnonkirja. Raamattu on muuttumaton ajastaikaan, luonto sitä vastoin muutoksessa jatkuvasti. Luonto on kuin valtava, monihaarainen ja -oksainen puu. Oksia ovat ne kehityslinjat, joiden kautta eliöt ovat saavuttaneet nykyiset ilmiasunsa. Jotkin oksat ovat katkenneet sukupuuttojen myötä. Jotkin kasvavat ja versovat yhä. Jaloin oksa olemme me ihmiset, oksa, jolla Jumalan silmissä on aivan erityinen tehtävä tuossa tuuheassa puussa.

Miksi Jumala on päättänyt kehittää luomakuntaa juuri luonnollisen valinnan periaatteiden mukaisesti, on tietysti Hänen asiansa. Hienoa kuitenkin, että Hän salli Charles Darwinin ja monien muiden tiedemiesten löytää ne tavat, joilla Suuri Käsi maailmankaikkeutta luo yhä tänäkin päivänä.


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

SAMAA SUKUPUOLTA

Jyrkiltä kuulostavat puheenvuorot sukupuolineutraalin avioliiton puolesta ja
varsinkin sitä vastaan. Eikä ihme, liikutaanhan tunne-elämän arimmilla,
syvästi henkilökohtaisilla alueilla. Ihmisen niin kuin kaikkien suvullisesti
lisääntyvien eläinten seksuaalisuus on lajin olemassaolon ehto. Homo
sapiens-niminen olento häviää maailmasta, jos se lakkaa harjoittamasta
sukupuolten välistä yhdyselämää. Jumala on niin säätänyt, että miehen
onnekkain siittiö hedelmöittää naisen munasolun.

Kaikkina aikoina on  keskuudessamme ollut toisenlaisia ihmisiä. Oikeus ja
velvoite jatkaa sukua ei koske jokaista. Homoeroottisen yksilön osa on
tavallisesti jäädä lapsettomaksi kuten kyllä monen heteroeroottisenkin,
esim. meikäläisen. Koska varsinkin täydellinen homoeroottisuus on ilmiönä
suht. harvinainen, on siihen suhtauduttu monissa kulttuureissa kiivaan
ennakkoluuloisesti. On pidetty luonnottomana sitä, minkä Luoja on kuitenkin
päättänyt paitsi sallia myös säätää joidenkin meistä ominaisuudeksi.
Erilaisuus on jopa kriminalisoitu. Kaiken kaikkiaan ovat samaan sukupuoleen
vetoa tuntevat henkilöt saaneet osakseen paljon rakkaudettomuutta. He ovat
joutuneet häpeämään tai peräti vihaamaan jotain, mikä on heissä itsessään ja
mikä parhaimmillaan voisi ilmetä syvänä kiintymyksenä.

Raamatun kirjoittamisen aikaan oli tapojen turmelus mennyt äärimmäisyyksiin
etenkin Rooman valtakunnassa, ts. kristinuskon ainoalla silloisella
toimintakentällä. Parittelua samaa sukupuolta olevien partnerien kanssa
harjoittivat monet, jotka eivät oikeasti olleet homoseksuelleja. Esim.
pelehdintä nuorten poikien kanssa oli yleistä, samoin muu pedofilia. Kun
tästä ja yleisestä tapain löystymisestä aiheutui suurta surua sekä vahinkoa,
kielsi Pyhä Kirja koko ilmiön. Lähinnä nautintohakuista, partnerin tahdon
vastaista elostelua Paavali tarkoittaa tuomitessaan homosuhteet.

Puhun nyt kahdesta eri ilmiöstä: niin Rooman valtakunnassa kuin nykyajassa
rehottavasta lähimmäisen sukupuolisesta alistamisesta ja todellisesta,
biologiseen ja rakkaudelliseen välttämättömyyteen perustuvasta
homoeroottisuudesta. Viime mainittu voi olla hyvin kaunista ja lämmintä
rakkautta kahden samaa sukupuolta olevan lähimmäisen kesken. Milloin
homoeroottisuus jälkimmäistä on, ansaitsee se mielestäni tulla vahvistetuksi
avioliiton sitein. Tuskin Jumalalla mitään sitä vastaan on, että kaksi
ihmistä lupaa rakastaa toisiaan elämän loppuun asti. Oikeaa syntiä,
esimerkiksi kovuutta, toisen hyväksikäyttöä, petosta ja hengellistä
itsekylläisyyttä, so. farisealaisuutta Herramme toki vihaa. Aito homorakkaus
ei kuulu synnin piiriin.



Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

EN OLE OMA ITSENI ETKÄ SINÄKÄÄN

Minua on lyöty huonon käytökseni vuoksi useilla sananparsilla, tunnetuilla viisauksilla ja kokonaisilla kirjoillakin. On täräytetty kuvannollisesti kalloon milloin maailmankirjallisuuden klassikoilla, milloin taas itse Raamattu on lyöjän mielestä osoittanut minut julki jumalattomaksi mieheksi, leipäpapiksi kerta kaikkiaan. Outoa tuo viimeksi todettu kyllä sikäli, etten tienaa leipääni papin töillä.

Tuorein tapaus on sitten Desiderata. Tiedättehän sen baltimorelaisesta kirkosta 1600-luvulla löytyneen tekstin? Tuntemattomaksi jäänyt neuvoskelija antaa mielestään hyviä elämänohjeita meille muille. Esa Saario lausuu kauniilla äänellään tekstin tämän kirjoituksen alta löytyvän linkin takana. Ehkä kuuntelet sen sillä välillä, kun minä otan myrkkyä. Nojoo, tosin vain kahvin ja tupakan muodossa, joten älkää vielä kiljuko riemusta.

Näin on nyt menetelty. Viinaa ja huumeitakin kauheammat kemiat kehossa ja sinulla Desiderata tuoreessa muistissa. Miltäs se kuulosti? Itse pidin mietelmistä ja varsinkin Saarion tulkinnasta aikanaan paljon. Vasta saatuani neuvot jokin päivä sitten naamalleni luikersi epäilyksen kyy sisään paita-aukostani.
Jotkin  Desideratan käskyt tuntuvat hyviltä yhä, toiset melko pinnallisilta, vain puoleksi ajatelluilta. Onko esimerkiksi totta, että toiveesikin toteutuu? Eiköhän melko monen kokemus ole toiveiden toteutumatta jääminen.Jos yksi toive toteutuukin, täytyy meidän suostua myös pettymyksiin. Laulun lopussa sanotaankin elämän olevan täynnä särkyneitä unelmia. Ristiriitaista, mielestäni.

Varmasti sitä vastoin pitää paikkansa, että kaikki kehittyy. Kehityksen suunta vain voi olla yhtä hyvin taantuva kuin edistyvä. On asioita, jotka parastaikaa kehittyvät hyvin huonoon suuntaan joskin ilahduttavan runsaasti hyväänkin suuntaan edistyviä juttuja. Ei voida väittää, että varsinkaan luonnolla menisi nyt paremmin kuin koskaan.

Desiderata kehottaa meitä olemaan oma itsemme. Helppo sanoa, vaikea noudattaa. Jos esimerkiksi minä sallisin itseni olla joka tilanteessa se, mikä pohjimmiltani olen, lakkaisitte te molemmat persoonaani vielä sietävät henkilöt niin tekemästä. Toisaalta harva, jos kukaan, tietää, mikä se mystinen "oma itse" on. Alkaessamme leikkiä omaa itseämme me lähdemme väkisinkin teeskentelyn tielle, koska itsensä täysi tunteminen ei ole mahdollista.

Jotenkin alkaa koko Desiderata kuulostaa luettelolta vaatimuksia, joita on kyllä hyvä yrittää totella, mutta jotka käytännön elämässä harvoin täyttyvät. Joudumme jatkuvasti huomaamaan puutteellisuutemme. Ainakin minä olen kaukana baltimorelaisen ihanteista. Niin ovat nekin, jotka näille palstoille "viisaita" elämänohjeita sirottavat. He tosin eivät tunnista pahuutta itsessään. He saavat panna meidät väärin elävät ojennukseen. Onneksi  alati epäonnistuvaa, kömpelökäytöksistä luotuaan rakastava Jumala on erilainen, hyvin erilainen.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

YouTube - Videoita tästä sähköpostista

IHANASTI LIHAVAT

Ellen vallan väärin muista, lauloi Sundqvistin Gösta sekä heistä että niistä, jotka ovat lihavia sopivasti. "Leevi" tiesi kyllä, mistä lauloi. Hän oli itsekin enempi tuollainen köllikkäpoika.

Samaa voi sanoa kolmileukaisesta liikemiehestä, Harry Harkimosta. Muusikkovainaasta poiketen ei hän kuulu ihailevan lihavuutta. Haukkui suomalaisia naisia ihan ääneen näiden lukuisista liikakiloista.

No siinä pata tietysti kattilaa soimaa. Koska enempää Gösta kuin Harry ei arvioinut omaa ylipainoaan, pidätyn minäkin niin tekemästä. Totean vain, että sitä on.

Naisten osalta liityn, ellen aivan lihavuuden, niin naisellisen pyöreyden ihailijoihin. Sanokaamme sitä täyteläisyydeksi. Rintava ja reitevä pyöreäpylly kiihottaa ja on aina kiihottanut miehisiä tuntojani kovasti. Silkkiä ja pitsiä parhaiden paikkojen verhoksi niin ai jep.

Laihan tytön oli kouluhipoissa turha odottaa Hanskia eteensä pokkaamaan. Seinäruusuksi jäi, jos minusta riippui.

Vaan eivätpä näyttäneet jäävänkään. Niin miesten kuin naisten mieltymykset ovat lohdullisella tavalla monenlaiset. Jopa twigi-malliselle poikatytölle riittää, ihme kyllä, kavaljeereja. Aikamme missi- ja barbi-kulttuurista taas on puhuttu niin paljon, että lähes sivuutan aiheen tällä kertaa. Eivät muotimogulit eivätkä terveysterroristit lakkaa ajamasta tyttöjä anoreksiaan tekojaan minun blogini luettuaan syvästi katuen.

Positiivisemman näkökulman avasi radion eilinen luontoilta. Viisi herraa ja yksi rouva vastasivat eläinten sydäntautiriskistä kysyneelle, että lihavuus edustaa esim. linnuilla hyvinvointia. Linnun täytyykin tankata itsensä reippaasti ylipainoiseen kuntoon selvitäkseen muuton rasituksista. Poikasten ruokinta (esim. talitintillä 900 reissua päivässä) ei sekään aliravitulta höyhenkerältä onnistuisi.

Nisäkkäiden puolella varsinkin talviuneen ja -horrokseen vaipuvien otusten täytyy lihoa  herätäkseen keväällä terveinä. Alle 600-grammainen siili melko varmasti kuolee horroksen aikana. Tuhti ja hyvinravittu emo saa enemmän ja terveempiä pentuja kuin nälkiintynyt.

Ihminen on nisäkäs. Ilmankos luontoilta muisteli aikoja, joina riskiä ja punakkaa lasta pidettiin terveenä. "Riski ja ponteva - mikähän sitä vaivaa?" hekotteli Jaakko Kullberg. Emännille taas toivotettiin laskiaislorussa pitkiä periä.

Länsimainen kauneuskäsitys ei ole maailmassa yleinen eikä se ole ollut aina edes länsimainen. Katsokaapa kuvia viikinkien valkyyrioista tai Peter Paul Rubensin porvarisnaisista. Venäjän pajaarien muhkeat rouvat paisuivat ruhtinaallisiin mittoihin hekin. Kiinalaiset valtiomiehet arvelivat Suomen olevan erityisen hyvä ja onnekas maa, kun se oli saanut Martti Ahtisaaren presidentikseen. Afrikan heimokuninkaiden puolisot ja etenkin lempivaimot tuntuvat kuvista päätellen olleet ruoka-aikaan kotosalla niin ikään.

Mites sitten se terveyspuoli? Liika on tottakai liikaa niin lihavuudessa kuin laihuudessa. Epäterveellistä lie toisaalta pyöreämuotoisen ihmisen, olipa mies tai nainen, stressata jatkuvasti tuolla painotilanteellaan. Pitkään jatkuva ahdistus altistaa jopa sydän- ja verisuonisairauksille yhtä paljon kuin hieman rapsakampikin ylipaino.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

LAISKA PALJON KIRJOITTAA

Vai kirjoittaako? Sokeiden sähköpostilistalla  viesteilevä Lea tuntuu olevan sitä mieltä päätellen hänen
taannoisesta, rajusta hyökkäyksestään meitä  tekstinsuoltajia vastaan. Olisi
toki tarpeen kopsata Lean viesti tähän blogiin, mutta niin emme saa tehdä.
Viestien välitys ilman kirjoittajan lupaa on kielletty. Siksipä referoin eli
kerron pääpiirteittäin, mistä meitä ruoskittiin.

Paljon kirjoittava on ennen kaikkea patalaiska. Hänen ei tarvitse pyörittää
arkea osallistumalla kodin askareihin. Toiset, yleensä naiset, passaavat
paljon kirjoittavaa jopa äärimmäisin mukavuuspalveluin. Esimerkiksi ruoka
tuodaan vuoteeseen ja koneen viereen, ettei vain kirjoittelu keskeytyisi.

Vaikka ymmärsin kritiikin pääosin huumoriksi, sain piston sydänalaan. Lienen
alueiden kolmanneksi tai neljänneksi eniten viesteilevä potilas. Lean kuvaus
sopii, tietysti selviä ylilyöntejä lukuun ottamatta, minuun. Tiiratorpan
isännän ei oikeastaan koskaan ole tarvinnut pyörittää edes omaa arkeaan.
Lapsia ei ole ollut, vaimo valmistaa ruuat ja meillä käy siivooja. Kaupassa
käydään yhdessä ja koska en käsistäni kömpelönä torpan korjaustöitä osaa
tehdä, jää kontolleni lähinnä tiskaus. Ruokaa tosin laitan harrastuksen
vuoksi silloin tällöin.

Ryhtymättä arvailemaan toisten massakirjoittajien motiiveja ajattelen
kuitenkin, ettei viesteily osaltani ole niinkään laiskuutta kuin yritys
palvella lukijoita. Samaa olen ollut aistivinani paljon leikkeitä eli muusta
mediasta saksittuja juttuja lähettävistä. Kirjoittaminen on itselleni
elämän tapa mutta myös työ. Joskus, kun kynä ei kulje ja kone kompastelee,
on työ melko raskastakin. Sitä vain täytyy tehdä, koska muuten ei saa
olluksi.

Viesteily lankeaa minulle sikäli luonnostaan, että istun varsinaisen työni,
kirjojen ja lehtiartikkelien kirjoittamisen takia tietokoneen ääressä jo
valmiiksi. Varsinkin silloin, kun "oikeita" tekstejä ei synny eikä leipätyö
maistu, tulee helposti mieleen heittää jokin mielipide viestiketjuun.
Sellaiseen ei aikaa eikä energiaa paljon tuhraannu. Näitä blogi-kirjoituksia
tulee heitetyksi kevyesti muokattuina aluekeskusteluun. Se on luvallista,
oman käden jälkeä kun kopioi.

Näin kirjoittaminen on minulle myös harrastus. Voisi sitä huonompaakin
harrastaa. Yleisesti ajattelen, että eivät paljonkirjoittavat ole huonompia,
ilkeämpiä, itsekkäämpiä tai edes laiskempia henkilöitä kuin arjen
pyörittäjät. Meidän osamme ja tehtävämme tässä maailmassa on vain eri. Yksi
hoitaa lapsia, toinen passaa miestään, kolmannen aika kuluu tarkoin sokeana
omaa huushollia hoitaessa. Minua ei mikään tuollainen koske, mutta Raamatun
Marian tavoin uskon saaneeni hyvän osan, jota minulta ei oteta pois. Näin
lupasi itse Jeesus sille Marialle sisar Martan touhutessa moninaisia.
Vapahtaja ei julistanut keittiötöitä karttelevaa Mariaa työn vieroksujaksi
vaan sanoi Martalle: "Vain vähän on tarpeen tai ehkä yksi ainoa."  Osaltani
se yksi ainoa voi hyvinkin olla tämä kirjoittelu. Siinä leiviskä, jota minun
ei maahan pidä kätkemän.



Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

Juseliuksen mausoleumi on yksi Porin tunnetuimmista nähtävyyksistä

SELKÄMEREN KAUNOTAR

Kyllä Tiiratorpassakin tiedetään, että tänään vietetään kansainvälistä naisten päivää. Harvapa lie tiedolta välttynyt, liki kyllästymiseen asti kun asiaa on mediassa rummutettu. Minulla ei sokeana ja lihavana beetta-uroksena ole asiasta enempää sanottavaa. joten jätän sanomatta.

Vaan viettääpä tänään merkkipäivää muuan kaunotar, jota rakastan. Ohi muiden kaunottarien onnittelen Poria. Kahdeksantena kolmatta Anno Domini 1558 huiskaisi 20-vuotias herttua Juhana hanhensulalla nimensä allekirjoitukseksi arvokkaaseen asiakirjaan. Tällä teollaan tuli nuori ylimys antaneeksi kaupunkioikeudet Björneborg-nimiselle paikalle. Pohjoismaiden suurimmassa jokisuistossa, kolmelta puolelta meren ympäröimänä työntyi kohti tulevaisuutta se niemi, jolle ainoa herttuan perustama kaupunkimme nousi. Pieni se oli ja vaatimaton, mutta niin ne olivat muutkin silloin.

Nyt, 455 vuotta myöhemmin on Pori komea, 83000 asukkaan yliopistokaupunki, kaupan keskus ja monista nähtävyyksistään laajalti tunnettu. Takana ovat suurteollisuuden ja laivanvarustuksen kunniakkaat vuosisadat, jäljellä Yyterit, Kirjurinluodot, Juseliuksen mausoleumit ja rakennukset, jotka reunustavat Helsingin Senaatintorin veroista empire-keskustaa. C. L. Engelin piirtämän raatihuoneen ohella niitä ovat esimerkiksi Junneliuksen palatsi ja Suomen kauneimmaksi sanottu teatteritalo. Keski-Porin valtava kirkko valaistuine kattoristeineen kurottuu  kohti taivasta 70 metrin korkuisena Herran temppelinä. Meri on tosin paennut kauas, mutta halkoohan Kokemäen vuo Poria kaupungin koko pituudelta.

En häpeä tunnustaa olevani ylpeä tällaisesta syntymäpäiväsankarista. Porilaiset eivät kyllä itse tiedä, kuinka komea on heidän asuinsijansa. Täällä on huono tapa vähätellä kaikkea omaa. Ei anneta täyttä arvoa sille, mikä näkyy, kuuluu ja tuntuu koko ajan. Nautittiinpa helteisen suvipäivän hyväilystä Yyterin dyynien kainalossa tai heräävän kevään äänistä ja tuoksuista Preiviikin rantalehdoissa niin aina on olevinaan parempaa jossain muualla. Mutta kuulkaas, kun minun mielestäni ei ole. Eräänä sinisen raikkaana alkukevään päivänä tervehtiessäni Raatihuoneen puistoon pesimäsijoilleen palanneita mustavariksiamme sen oivalsin. Syvällä patapaidan uumenissa sykähti syvästi. Paljon onnea Pori, Selkämeren kaunotar.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

TESTAA TIETOSI

Monet pitävät tietokilpailuista, toiset eivät. Itse kuulun ensinmainittuihin. Hoksaamisen ja tietämisen nautinto palkitsee. Lyhytmuistinenkin saa loistaa tietäessään kaikkien yllätykseksi vastauksen vaikeaan, mutta hänen kokemjuspiiriinsä kuuluvan asian.Valitettavasti vain vielä useammin pettyy. Jos tyyppi on suuttuvaa sorttia alias huono häviäjä, pitäkää ainakin teräaseet loitolla hänen ulottuviltaan.

Ohhoh, taisinpa liioitella. Mutta leikkimielisyys: mitä sillä tarkoitetaan? Mikä on leikkimielinen tietokilpailu? Taitaapa olla vilkkaan mielikuvituksen tuote ja mahdollisen tappion pehmennystermi. Oikeassa elämässä ei ole leikkimielisiä tieto-otteluja.

Jos saat allaolevista kysymyksistä 10 pisteen eli vastaat oikein joka toiseen kysymyhkseen, saat tietäjän näkymättömän viitan harteillesi. Jos taas käyt ahneesti kysymysten kimppuun välittämättä kuunnella näitä höpinöitäni, sinulla on tietovisailijan sielu.

Kas tässä kysymykset:

Nämä eivät nyt kaikki ole hirveän vaikeita, mutta jokin haasteellisempikin
löytyy niistä tykkääville. Kysymyksiä perinteiset 20 ja kolmeen saa vastata
heti. Huomisaamusta alkaen saa vastata vapaasti.  vastata niin moneen jäljellejääneeseen kuin


1. Mikä on todellisuudessa lintu, jonka munasta Kalevalan maailma syntyi.

2. Milloin ihminen pääsi ensi kerran ilmaan itsevalmistamansa laitteen
avulla?

3. Ketkä kaksi saksalaista kuuluisuutta asettui asumaan Suomeen 1800-luvun
alkupuolella ja myös kuolivat täällä?

4. Mikä oli ensimmäinen suomalainen ooppera?

5. Kuka sai satoja tuhansia kiitoskirjeitä levytettyään v. 1942 sen ainoan
oikean Lili Marlenen, josta tuli toivon ja rauhan symboli molemmilla
puolilla rintamaa?

6. Mitä olivat koggit eli kuggit?

7. Mitä ulkonäköösi ja käytökseesi vaikuttavaa  sinulla on solujesi tumien
kromosomeissa?

8. Mitä sijamuotoja kantasanoistaan ovat esim. meritse, maitse, postitse ja
kirjeitse?

9. Mikä sienen lakki oikeastaan on?

10. Ketkä ex-presidenttimme eivät ole syntyneet Suomen nykyisellä
valtioalueella?

11. Mikä on latvian eli lätin ainoa sukukieli?

12. Mikä luonnonkasvimme on samaa heimoa kuin öljypuu?

13. Mikä on Korkeaveisun nykyinen nimi?

14. Missä on jukolauta?

15. Minkä museon löydät Gävlestä, Hamarista ja Hyvinkäältä?

16. Kuka oli Suomen ensimmäinen ammattilaisjalkapalloilija?

17. Kuka ohjasi elokuvan Postia pappi Jaakobille?

18. Mitä olivat Pax ja Kalifax?

19. Missä kuvataan ns. bollywood-filmejä?

20. Kuka "ulkopuolinen" eli vuosina 1904 - 1961 ja kirjoitti n. 5700
jännityskertomusta?

6. Mitä olivat koggit eli kuggit?

7. Mitä ulkonäköösi ja käytökseesi vaikuttavaa  sinulla on solujesi tumien
kromosomeissa?

8. Mitä sijamuotoja kantasanoistaan ovat esim. meritse, maitse, postitse ja
kirjeitse?

9. Mikä sienen lakki oikeastaan on?

10. Ketkä ex-presidenttimme eivät ole syntyneet Suomen nykyisellä
valtioalueella?

11. Mikä on latvian eli lätin ainoa sukukieli?

12. Mikä luonnonkasvimme on samaa heimoa kuin öljypuu?

13. Mikä on Korkeaveisun nykyinen nimi?

14. Missä on jukolauta?

15. Minkä museon löydät Gävlestä, Hamarista ja Hyvinkäältä?

16. Kuka oli Suomen ensimmäinen ammattilaisjalkapalloilija?

17. Kuka ohjasi elokuvan Postia pappi Jaakobille?

18. Mitä olivat Pax ja Kalifax?

19. Missä kuvataan ns. bollywood-filmejä?

20. Kuka "ulkopuolinen" eli vuosina 1904 - 1961 ja kirjoitti n. 5700
jännityskertomusta?


Pohtikaapa näitä nyt, visailkaa keskenänne ja lähettäkäänne vaikka ratkaisuja Tiiratorpan sähköpostiin. Vastaukset saatte viikon kuluttua:


verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

USKO ON LAHJA

Anna-Stina Nykäsen Hesari-kolumnissaan tekemä analyysi uskosta ja uskoon tulosta miellyttää pappia
olemalla osuva. Monen hengellinen herätys muistuttaa rakastumista. Kuten
lemmenkiihko, menee uskonkiihkokin yleensä ohi melko pian. Onneksi niin on,
sillä psyykkisessä poikkeustilassa joutuu sekä oma mieli että lähimmäisten
kärsivällisyys kovalle koetukselle. Ei vaahtosuista tyrkyttäjää kukaan
muukaan kuin Nykäskä kauaa kestä. Usein häntä kestää kaikkein vähiten
uskonsankari itse. Mieli hajoaa ja sehän ei ollut uskon synnyttäjän, meitä
rakastavan Jumalan tarkoitus.

Pysyvästi hypomaaniseen euforiaan jäävien uskovien määrä on kirkossa
häviävän pieni. Enimmät tunnustavat kristityt suhtautuvat asioihin
rauhallisesti. Ilmapiiri henkii iloa ja luottamusta. Ennen kaikkea usko
antaa hyvän lääkkeen pelkoa vastaan. Jumalan kämmenellä ei pelkää lintunen,
Jumalan kämmenellä ei pelkää ihminen. On myös paljon heitä, jotka saavat
lahjan uskoa niin sanotusti äidinmaidossa. Heillä on turva ja luottamus
kasteesta asti. Vaimoni, pappi hänkin, kuuluu näihin onnellisiin.

Itse olin jumalankieltäjä parikymppiseksi asti.
Vapaa-ajattelija tai uskonnoton en ollut, eivätkä ole useimmat muutkaan
ateistit. Ajatteluani rajoitti kouristuksenomainen pakko tuoda
uskonnonvastaista kantaani esiin joka paikassa, joskus melko jyrkin sanoin.
Uskontokin minulla oli: ateismi, uskoin vankasti, ettei Jumalaa ole
olemassa.

Valehtelin silloin itselleni ja yritin valehdella Jumalalle. . Lähdin näet
tuossa tilassani opiskelemaan teologiaa. Mutta niin ihmeellinen on Jeesus,
että Hän käänsi valheen suurimmaksi lahjaksi, minkä ihminen voi saada:
uskoksi. Teologisessa minulle valkeni, että saan syntini anteeksi. Ne
pahimmatkin pyyhitään pois. Sitä paitsi elämä ei pääty kuolemaan. Jumala on
monella tavalla käsittämätön, mutta yhden asian tiedämme Hänestä varmasti:
myös ateisti on Hänelle rakas.

Kokemus muistutti rakastumista sillä erolla, etten ole rakastunut kehenkään
ihmiseen yhtä ehdottomasti, tykännyt kyllä monesta ja viihtynyt hienosti 34
vuotta vaimoni kanssa. Meitä voisi sanoa parhaiksi kavereiksi ja ystäviksi.

Tuo heräämisen jälkeinen poikkeustilani kesti muutaman kuukauden.
Ylilyöntejä sattui ja lienen ollut melko rasittava tyyppi niihin aikoihin.
Onneksi tasaannuin. Usko muuttui hiljaiseksi iloksi ja luottamukseksi.
Joinakin ihanina hetkinä, joina tunnen Vapahtajani liikkuvan oikein lähellä,
liikutun kyyneliin asti. Sydämen valtaa silkka kiitollisuus. Tuntuu Galilean
kukkulain tuoksu.  Tätä lahjaahan tarjotaan kaikille. Saamme valita,
huolimmeko vai hylkäämmekö sen.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

SYNTYIKÖ SUOMI SOTKAN MUNASTA?

Ensin oli muna, sitten kana. Niin todistaa yhtä hyvin kansamme ikivanha uskomustieto kuin itse luonnon suuri kirja, evoluutio. Linnut ovat eriytyneet höyhenpeitteisistä, munivista esimuodoistaan, lentävistä liskoista. Se tapahtui ajan ammoisen auteressa, mutta pidätyn nyt menemästä ihan miljoonien vuosien taa tutkimaan tietomme teitä ja polkuja. Asian toinen ulottuvuus, kansamme suullinen ja vähän kirjallinenkin lintukulttuuri kiinnostaa enemmän.

Kalevalan luomiskertomus palautuu monien muiden vetten äärellä eläneiden kansojen uskomuksiin. Esivanhempamme eivät olleet ainoita, jotka ajattelivat maailman kuoriutuneen vesilinnun munasta. Kalevalan sotka on kyllä nykykielellä telkkä, sillä tätä pilkkuposkista, isopäistä vihisiipeä sana tarkoittaa. Lapa- tukka- ja punasotka tulivat lajilleen määritetyiksi paljon myöhemmin. Se väki, jolta Elias Lönnroth keräsi viimeiset muinoisen perimätiedon rippeet, ei ollut kovin hanakkaa määrittämään lajeja. Lajioppia eli taksonomiaa alettiin harjoittaa akateemisissakin piireissä enemmälti 1700-luvulla.

Alussa oli siis telkkä ja telkällä muna. Oikeasti telkkä munii uuttuun monta munaa, mutta tälle Kalevalan linnulle riitti tuo yksi. Miettikäämme, minkä alussa se särkyi. Milloin syntyi uusi elämä, maailma, kuten esi-isämme uskoi?

Vastaus, jota tarjoan, liittyy Lennart Meren loistavaan, kirjassaan Hopeanvalkea esittämään  havaintoon: suomensukuisten kansojen, me mukaan luettuna, kulkureitit tänäisille asuinsijoilleen noudattavat melko tarkoin vesilintujen muuttosuuntaa. He vaelsivat ikään kuin siivekkään saaliinsa perässä. Linnut näyttivät vesilinnun kansoille tien pohjoiseen. Ilmankos joutsen, alli ja tuo sotka eli telkkä antavat aiheen niin moneen taruun, lauluun ja legendaan. Joutsenta tiedetään pidetyn jopa pyhänä. Sen kuvia nähdään varsinkin sukukansojemme asuttamien seutujen kalliomaalauksissa.

Sanotaan, että luonto on kulttuurin äiti ja maantiede historian isä. Yhdyn mielelläni tähän väittämään, sillä niin voimakkaana näyttäytyy luonnon ilmiöiden vaikutus suomalaistenkin perinteessä. Mikä oli heille aineellisesti tärkeää, siitä laulettiin, siitä kerrottiin tarinoita savuisissa pirteissä, siitä siirsivät äidit tiedon pilttien kehtoon heitä uneen tuuditellen. Aikanaan jokin hyvin vanha ja alkuperäinen saavutti meemeinä meidät, sinut ja minut. Imimme vesilinnun maidon äitiemme rinnoilta, opimme sen  isiltämme. Eräässä mielessä maailma todella syntyi sotkan munasta - meidän maailmamme.


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi