LAISKA PALJON KIRJOITTAA

Vai kirjoittaako? Sokeiden sähköpostilistalla  viesteilevä Lea tuntuu olevan sitä mieltä päätellen hänen
taannoisesta, rajusta hyökkäyksestään meitä  tekstinsuoltajia vastaan. Olisi
toki tarpeen kopsata Lean viesti tähän blogiin, mutta niin emme saa tehdä.
Viestien välitys ilman kirjoittajan lupaa on kielletty. Siksipä referoin eli
kerron pääpiirteittäin, mistä meitä ruoskittiin.

Paljon kirjoittava on ennen kaikkea patalaiska. Hänen ei tarvitse pyörittää
arkea osallistumalla kodin askareihin. Toiset, yleensä naiset, passaavat
paljon kirjoittavaa jopa äärimmäisin mukavuuspalveluin. Esimerkiksi ruoka
tuodaan vuoteeseen ja koneen viereen, ettei vain kirjoittelu keskeytyisi.

Vaikka ymmärsin kritiikin pääosin huumoriksi, sain piston sydänalaan. Lienen
alueiden kolmanneksi tai neljänneksi eniten viesteilevä potilas. Lean kuvaus
sopii, tietysti selviä ylilyöntejä lukuun ottamatta, minuun. Tiiratorpan
isännän ei oikeastaan koskaan ole tarvinnut pyörittää edes omaa arkeaan.
Lapsia ei ole ollut, vaimo valmistaa ruuat ja meillä käy siivooja. Kaupassa
käydään yhdessä ja koska en käsistäni kömpelönä torpan korjaustöitä osaa
tehdä, jää kontolleni lähinnä tiskaus. Ruokaa tosin laitan harrastuksen
vuoksi silloin tällöin.

Ryhtymättä arvailemaan toisten massakirjoittajien motiiveja ajattelen
kuitenkin, ettei viesteily osaltani ole niinkään laiskuutta kuin yritys
palvella lukijoita. Samaa olen ollut aistivinani paljon leikkeitä eli muusta
mediasta saksittuja juttuja lähettävistä. Kirjoittaminen on itselleni
elämän tapa mutta myös työ. Joskus, kun kynä ei kulje ja kone kompastelee,
on työ melko raskastakin. Sitä vain täytyy tehdä, koska muuten ei saa
olluksi.

Viesteily lankeaa minulle sikäli luonnostaan, että istun varsinaisen työni,
kirjojen ja lehtiartikkelien kirjoittamisen takia tietokoneen ääressä jo
valmiiksi. Varsinkin silloin, kun "oikeita" tekstejä ei synny eikä leipätyö
maistu, tulee helposti mieleen heittää jokin mielipide viestiketjuun.
Sellaiseen ei aikaa eikä energiaa paljon tuhraannu. Näitä blogi-kirjoituksia
tulee heitetyksi kevyesti muokattuina aluekeskusteluun. Se on luvallista,
oman käden jälkeä kun kopioi.

Näin kirjoittaminen on minulle myös harrastus. Voisi sitä huonompaakin
harrastaa. Yleisesti ajattelen, että eivät paljonkirjoittavat ole huonompia,
ilkeämpiä, itsekkäämpiä tai edes laiskempia henkilöitä kuin arjen
pyörittäjät. Meidän osamme ja tehtävämme tässä maailmassa on vain eri. Yksi
hoitaa lapsia, toinen passaa miestään, kolmannen aika kuluu tarkoin sokeana
omaa huushollia hoitaessa. Minua ei mikään tuollainen koske, mutta Raamatun
Marian tavoin uskon saaneeni hyvän osan, jota minulta ei oteta pois. Näin
lupasi itse Jeesus sille Marialle sisar Martan touhutessa moninaisia.
Vapahtaja ei julistanut keittiötöitä karttelevaa Mariaa työn vieroksujaksi
vaan sanoi Martalle: "Vain vähän on tarpeen tai ehkä yksi ainoa."  Osaltani
se yksi ainoa voi hyvinkin olla tämä kirjoittelu. Siinä leiviskä, jota minun
ei maahan pidä kätkemän.



Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi