SYNTYIKÖ SUOMI SOTKAN MUNASTA?

Ensin oli muna, sitten kana. Niin todistaa yhtä hyvin kansamme ikivanha uskomustieto kuin itse luonnon suuri kirja, evoluutio. Linnut ovat eriytyneet höyhenpeitteisistä, munivista esimuodoistaan, lentävistä liskoista. Se tapahtui ajan ammoisen auteressa, mutta pidätyn nyt menemästä ihan miljoonien vuosien taa tutkimaan tietomme teitä ja polkuja. Asian toinen ulottuvuus, kansamme suullinen ja vähän kirjallinenkin lintukulttuuri kiinnostaa enemmän.

Kalevalan luomiskertomus palautuu monien muiden vetten äärellä eläneiden kansojen uskomuksiin. Esivanhempamme eivät olleet ainoita, jotka ajattelivat maailman kuoriutuneen vesilinnun munasta. Kalevalan sotka on kyllä nykykielellä telkkä, sillä tätä pilkkuposkista, isopäistä vihisiipeä sana tarkoittaa. Lapa- tukka- ja punasotka tulivat lajilleen määritetyiksi paljon myöhemmin. Se väki, jolta Elias Lönnroth keräsi viimeiset muinoisen perimätiedon rippeet, ei ollut kovin hanakkaa määrittämään lajeja. Lajioppia eli taksonomiaa alettiin harjoittaa akateemisissakin piireissä enemmälti 1700-luvulla.

Alussa oli siis telkkä ja telkällä muna. Oikeasti telkkä munii uuttuun monta munaa, mutta tälle Kalevalan linnulle riitti tuo yksi. Miettikäämme, minkä alussa se särkyi. Milloin syntyi uusi elämä, maailma, kuten esi-isämme uskoi?

Vastaus, jota tarjoan, liittyy Lennart Meren loistavaan, kirjassaan Hopeanvalkea esittämään  havaintoon: suomensukuisten kansojen, me mukaan luettuna, kulkureitit tänäisille asuinsijoilleen noudattavat melko tarkoin vesilintujen muuttosuuntaa. He vaelsivat ikään kuin siivekkään saaliinsa perässä. Linnut näyttivät vesilinnun kansoille tien pohjoiseen. Ilmankos joutsen, alli ja tuo sotka eli telkkä antavat aiheen niin moneen taruun, lauluun ja legendaan. Joutsenta tiedetään pidetyn jopa pyhänä. Sen kuvia nähdään varsinkin sukukansojemme asuttamien seutujen kalliomaalauksissa.

Sanotaan, että luonto on kulttuurin äiti ja maantiede historian isä. Yhdyn mielelläni tähän väittämään, sillä niin voimakkaana näyttäytyy luonnon ilmiöiden vaikutus suomalaistenkin perinteessä. Mikä oli heille aineellisesti tärkeää, siitä laulettiin, siitä kerrottiin tarinoita savuisissa pirteissä, siitä siirsivät äidit tiedon pilttien kehtoon heitä uneen tuuditellen. Aikanaan jokin hyvin vanha ja alkuperäinen saavutti meemeinä meidät, sinut ja minut. Imimme vesilinnun maidon äitiemme rinnoilta, opimme sen  isiltämme. Eräässä mielessä maailma todella syntyi sotkan munasta - meidän maailmamme.


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi