MAAILMANLOPUN MEININKI

Ilmestyskirjan näyt ovat puhuttaneet kristittyjä kautta aikojen. Ei vähiten nyt, kun Yhdysvalloissa on alettu asentaa ihmisiin siruja, joidenkuiden julistajien pedon merkiksi tulkitsemia tunnisteita. Emme tiedä, ovatko ne niitä, mutta pidän äärimmäisen vaarallisena sulkeakaikki Kristuksen paluun = maailmanlopun enteet suoralta kädeltä pois. Tuskin Johannes huvin vuoksi tai silkkaa sekopäisyyttään näkynsä kirjasi. Raamatussa ne ovat ja sikäli hyvinkin huomion arvoisia.

Tapa, jolla kerromme lopun ajan tapahtumista, on syytä valita varovasti. Pyydetäänhän Jeesukselta viisautta ja rakkautta siihen toimeen. Niin hurjia ilmestykset ovat ja niin pelottavia kauhukuvat, että niillä uhkaileva ajaa useimmiten lähimmäisen epätoivoon. On jopa sielun hajoamisen vaaraa ilmassa. Rakkaudettoman pelottelijan ympärillä leijuu saatanallinen löyhkä.

Varoituksiksi ja havahduttajiksi näyt on toisaalta tarkoitettu. Arkaa sydäntä ei saa murskata, mutta kovapintaisen kuuluukin säikähtää. Jumala toimii myös sillä tavalla. Keskuudessamme elää paljonkin ihmisiä, jotka viis veisaavat evankeliumista ja joiden omatuntokin on pahoin surkastunut. Kun tunnistamme tällaisen henkilön, on Jumalan mielen mukaista herättää hänessä synnin tunto. Pelkokin on tarpeen, jos se on Jumalanpelkoa.

Joidenkuiden täytyy kokea kovia tai säikähtää perin pohjin, ennen kuin he alkavat kaivata lohduttajaa. Tuo Lohduttaja taas on aina lähellä. Jeesus kaappaa ketterästi syliin sen, joka sinne pyrkii. Varsinkin ahdistetun, jo kadotetuksi itsensä luulevan luo Hän rientää viipymättä. Maailman rakkaimmilla käsillä eivät mitkään uhkakuvat pelota. Revetköön maapallo ja pudotkoot tähdet meriin, mutta me menemme taivaaseen.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi