USKO ON LAHJA

Anna-Stina Nykäsen Hesari-kolumnissaan tekemä analyysi uskosta ja uskoon tulosta miellyttää pappia
olemalla osuva. Monen hengellinen herätys muistuttaa rakastumista. Kuten
lemmenkiihko, menee uskonkiihkokin yleensä ohi melko pian. Onneksi niin on,
sillä psyykkisessä poikkeustilassa joutuu sekä oma mieli että lähimmäisten
kärsivällisyys kovalle koetukselle. Ei vaahtosuista tyrkyttäjää kukaan
muukaan kuin Nykäskä kauaa kestä. Usein häntä kestää kaikkein vähiten
uskonsankari itse. Mieli hajoaa ja sehän ei ollut uskon synnyttäjän, meitä
rakastavan Jumalan tarkoitus.

Pysyvästi hypomaaniseen euforiaan jäävien uskovien määrä on kirkossa
häviävän pieni. Enimmät tunnustavat kristityt suhtautuvat asioihin
rauhallisesti. Ilmapiiri henkii iloa ja luottamusta. Ennen kaikkea usko
antaa hyvän lääkkeen pelkoa vastaan. Jumalan kämmenellä ei pelkää lintunen,
Jumalan kämmenellä ei pelkää ihminen. On myös paljon heitä, jotka saavat
lahjan uskoa niin sanotusti äidinmaidossa. Heillä on turva ja luottamus
kasteesta asti. Vaimoni, pappi hänkin, kuuluu näihin onnellisiin.

Itse olin jumalankieltäjä parikymppiseksi asti.
Vapaa-ajattelija tai uskonnoton en ollut, eivätkä ole useimmat muutkaan
ateistit. Ajatteluani rajoitti kouristuksenomainen pakko tuoda
uskonnonvastaista kantaani esiin joka paikassa, joskus melko jyrkin sanoin.
Uskontokin minulla oli: ateismi, uskoin vankasti, ettei Jumalaa ole
olemassa.

Valehtelin silloin itselleni ja yritin valehdella Jumalalle. . Lähdin näet
tuossa tilassani opiskelemaan teologiaa. Mutta niin ihmeellinen on Jeesus,
että Hän käänsi valheen suurimmaksi lahjaksi, minkä ihminen voi saada:
uskoksi. Teologisessa minulle valkeni, että saan syntini anteeksi. Ne
pahimmatkin pyyhitään pois. Sitä paitsi elämä ei pääty kuolemaan. Jumala on
monella tavalla käsittämätön, mutta yhden asian tiedämme Hänestä varmasti:
myös ateisti on Hänelle rakas.

Kokemus muistutti rakastumista sillä erolla, etten ole rakastunut kehenkään
ihmiseen yhtä ehdottomasti, tykännyt kyllä monesta ja viihtynyt hienosti 34
vuotta vaimoni kanssa. Meitä voisi sanoa parhaiksi kavereiksi ja ystäviksi.

Tuo heräämisen jälkeinen poikkeustilani kesti muutaman kuukauden.
Ylilyöntejä sattui ja lienen ollut melko rasittava tyyppi niihin aikoihin.
Onneksi tasaannuin. Usko muuttui hiljaiseksi iloksi ja luottamukseksi.
Joinakin ihanina hetkinä, joina tunnen Vapahtajani liikkuvan oikein lähellä,
liikutun kyyneliin asti. Sydämen valtaa silkka kiitollisuus. Tuntuu Galilean
kukkulain tuoksu.  Tätä lahjaahan tarjotaan kaikille. Saamme valita,
huolimmeko vai hylkäämmekö sen.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi