JUMALAN KÄDENJÄLKI LUONNOSSA

Helposti syttyvää ainetta pitää käsitellä varovasti. Yritän tehdä niin ottaessani nyt esiin helposti syttyvän aiheen: evoluution. Tätä Charles Darwinin teoksessaan "lajien synty" luomaa teoriaa on peilattu Jumalan luomistyötä vasten yli 150 vuotta. Rintamalinjat muodostuivat jyrkän vastakohtaisiksi heti teoksen ilmestyttyä eivätkä ne osoita loivenemisen merkkejä vieläkään.

Kiivaimmat puheenvuorot aiheesta ovat käyttäneet ateistit ja fundamentalistit. Ateistille Darwinin teoria osoittaa, ettei Jumala luonut maailmaa, fundamentalistille, että itse Saatana parta-Kallen hahmossa koettaa eksyttää ihmiset pois totuudesta. Näkemystä, jonka mukaan Raamattu ja evoluutio eivät sulje pois toistensa totuusarvoa, valotetaan rippikoululaisille esim. meikäläisen pitämillä tunneilla.

Papin poika Charles Darwin ei koskaan sanonut, että luomakunnan olisi luonut tai sitä ylläpitänyt joku muu kuin Jumala. Hän kuten vakavasti otettava tiede hänen jälkeensä pidättyy ottamasta kantaa uskon piiriin kuuluviin asioihin. Luonnontiede perustuu empiirisiin, so. kokein todistettuihin asioihin ja niistä vedettyihin johtopäätöksiin. Jumalan toimintaa maailman Luojana on mahdotonta tutkia sillä menetelmällä. Ainoa tieteenhaara, joka näiden kysymysten parissa askartelee, on teologia. Eksaktien tieteiden tehtävä on toinen.

Darwinin oppirakennelma ei liioin ulotu aikojen alkuun. Mies teki havaintoja vain tavoista, joilla eliöt kehittyvät. Avaruuden arvoituksia ovat setvineet ensin astrologit, sitten astronomit. Tähtitieteen nykykäsityksen mukaan maailmankaikkeus koostui alun perin kahdesta alkuaineesta: vedystä ja heliumista. Nämä yhdistyivät muiksi alkuaineiksi prosessien kautta, joita ei tarkoin tunneta. Tiedetään kyllä, että nuo muut alkuaineet kiteytyivät taivaankappaleiksi, joita ovat tähdet ja niitä kiertävät planeetat.

Enempää kuin biologialla ei astrologiallakaan ole keinoja vastata kysymykseen, loiko järjellinen persoona maailmankaikkeuden. Uskon vastaus siihen on, että loi.

Minä opetan rippikoululaisille, että Jumala paitsi loi maailman myös ohjaa luonnossa tapahtuvaa kehitystä. Hän on säätänyt luonnonlait, joista tärkein on nimen omaan evoluutio. Jumala on siis evoluutionkin Herra. Hän on nähnyt ensimmäisen vetyatomin syntyvän ja siitä pitäen kehittänyt elämää aina vain monimuotoisemmaksi, rikkaammaksi, kauniimmaksikin.

Kristittynä ajattelen Jumalan ilmoittaneen itsensä kahdella tavalla: Raamatun sanassa ja meitä ympäröivässä kätensä työssä, luonnossa. On ikään kuin kaksi suurta kirjaa: Pyhä Raamattu ja kaikkialle ympärillemme kirjoitettu luonnonkirja. Raamattu on muuttumaton ajastaikaan, luonto sitä vastoin muutoksessa jatkuvasti. Luonto on kuin valtava, monihaarainen ja -oksainen puu. Oksia ovat ne kehityslinjat, joiden kautta eliöt ovat saavuttaneet nykyiset ilmiasunsa. Jotkin oksat ovat katkenneet sukupuuttojen myötä. Jotkin kasvavat ja versovat yhä. Jaloin oksa olemme me ihmiset, oksa, jolla Jumalan silmissä on aivan erityinen tehtävä tuossa tuuheassa puussa.

Miksi Jumala on päättänyt kehittää luomakuntaa juuri luonnollisen valinnan periaatteiden mukaisesti, on tietysti Hänen asiansa. Hienoa kuitenkin, että Hän salli Charles Darwinin ja monien muiden tiedemiesten löytää ne tavat, joilla Suuri Käsi maailmankaikkeutta luo yhä tänäkin päivänä.


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi