Juseliuksen mausoleumi on yksi Porin tunnetuimmista nähtävyyksistä

SELKÄMEREN KAUNOTAR

Kyllä Tiiratorpassakin tiedetään, että tänään vietetään kansainvälistä naisten päivää. Harvapa lie tiedolta välttynyt, liki kyllästymiseen asti kun asiaa on mediassa rummutettu. Minulla ei sokeana ja lihavana beetta-uroksena ole asiasta enempää sanottavaa. joten jätän sanomatta.

Vaan viettääpä tänään merkkipäivää muuan kaunotar, jota rakastan. Ohi muiden kaunottarien onnittelen Poria. Kahdeksantena kolmatta Anno Domini 1558 huiskaisi 20-vuotias herttua Juhana hanhensulalla nimensä allekirjoitukseksi arvokkaaseen asiakirjaan. Tällä teollaan tuli nuori ylimys antaneeksi kaupunkioikeudet Björneborg-nimiselle paikalle. Pohjoismaiden suurimmassa jokisuistossa, kolmelta puolelta meren ympäröimänä työntyi kohti tulevaisuutta se niemi, jolle ainoa herttuan perustama kaupunkimme nousi. Pieni se oli ja vaatimaton, mutta niin ne olivat muutkin silloin.

Nyt, 455 vuotta myöhemmin on Pori komea, 83000 asukkaan yliopistokaupunki, kaupan keskus ja monista nähtävyyksistään laajalti tunnettu. Takana ovat suurteollisuuden ja laivanvarustuksen kunniakkaat vuosisadat, jäljellä Yyterit, Kirjurinluodot, Juseliuksen mausoleumit ja rakennukset, jotka reunustavat Helsingin Senaatintorin veroista empire-keskustaa. C. L. Engelin piirtämän raatihuoneen ohella niitä ovat esimerkiksi Junneliuksen palatsi ja Suomen kauneimmaksi sanottu teatteritalo. Keski-Porin valtava kirkko valaistuine kattoristeineen kurottuu  kohti taivasta 70 metrin korkuisena Herran temppelinä. Meri on tosin paennut kauas, mutta halkoohan Kokemäen vuo Poria kaupungin koko pituudelta.

En häpeä tunnustaa olevani ylpeä tällaisesta syntymäpäiväsankarista. Porilaiset eivät kyllä itse tiedä, kuinka komea on heidän asuinsijansa. Täällä on huono tapa vähätellä kaikkea omaa. Ei anneta täyttä arvoa sille, mikä näkyy, kuuluu ja tuntuu koko ajan. Nautittiinpa helteisen suvipäivän hyväilystä Yyterin dyynien kainalossa tai heräävän kevään äänistä ja tuoksuista Preiviikin rantalehdoissa niin aina on olevinaan parempaa jossain muualla. Mutta kuulkaas, kun minun mielestäni ei ole. Eräänä sinisen raikkaana alkukevään päivänä tervehtiessäni Raatihuoneen puistoon pesimäsijoilleen palanneita mustavariksiamme sen oivalsin. Syvällä patapaidan uumenissa sykähti syvästi. Paljon onnea Pori, Selkämeren kaunotar.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com