maanantai 17. syyskuuta 2012




KATEUDEN MARKKINAT

Tohdinko paljastaa näin kunnallisvaalien alla, kuinka ahneen, kateellisen ja itsekkään miehen blogia nyt luet? Olet ehkä huomannut nämä ominaisuuteni aiemmin. Antaa Herran tähden mennä siis.

Kännykkä  soittaa El Pasoa sunnuntaina 16. syyskuuta klo 9.12. On vastattava. Ties miten tärkeällä asialla soittaja pilaa aamukahvihetkeni. Aamunavaussavut ovat vetämättä. Heräsin kymmenen minuuttia sitten. Soittaja ei voi eikä hänen oikeastaan tarvitse tietää tilannetta. Kysyy silti: herätinkö?

-Et ihan, vastaan palan paahtoleipää puraisten. Jatkoa en olisi halunnut kuulla, sillä syksyn kenties ainoa ehjä vapaapäivä helähtää rikki yksin tein. Olisin mielestäni jopa ansainnut tauon syksyiseen  rumbaan. Rankka Utö-reissu takana, sen ja haaveillun lomapäivän välissä lauantaina Pihlavan markkinat ja 300 vastausta kiljuvaa sähköpostiviestiä. Tähän ei olisi nyt tarvittu äkkilähtöä Leineperiin.

- Oletko kuullut Kristiinasta? Soittajakin on Kristiina, kirjoittajayhdistyksemme sihteeri. Kuuluu yrittäneen yhteyttä kaimansa molempiin puhelimiin. Tuloksetta. Ja kuitenkin asianomainen oli luvannut myydä kirjojani isoilla syysmarkkinoilla. Missä nyt huuheltanee? Ei kai mitään ikävää ole sattunut? Pelkkä unohdusko? Toivottavasti.

Yhtä kaikki: kirjakassi täyteen ja volkkarin nokka kohti Leineperiä. Kytkimen nostajaksi syyslomaa viettävä vaimo. Kiltti hän on, kun tällaiseenkin suostuu. Pirjo ei kuulu shoppailijoihin, kaukana siitä. Ehkä 34 vuotta sitten alttarin edessä luvattu rakkaus vastoinkäymisissä motivoi hänet vaihtamaan sudokut, piilosanat, dekkarit, retken joen rantaan ja radiojumalanpalveluksen kuskin hommiin. Aina positiivinen, iloinen Pirjo.

Perillä Leineperissä alkavat paikoituspulmat. Inva-alue täpö täynnä, muualla ei tilaa sitäkään vähää. Saamme tsombailla edes takaisin melkoisen tovin, kunnes yksi paikka löytyy. Lakunmyyjä määkii, että pysäköimme hänen kojunsa eteen. Vaatii pari metriä kauemmas, jonne Pirjo nöyrästi siirtää ajopelinsä. Aurinko paistaa, linturetki houkuttelee. Oli hipa tillillään, etten sanonut lakunmyyjlle kahta huonosti harkittua sanaa.

Kirjojeni myynti käynnistyi kehnosti. Meitä seisoi ja istui pitkän kirjapöydän takana kuusi; huonomuistisemman Kristiinan saavuttua 11:n jälkeen seitsemän. Ostajat vaeltelivat hikisen kuumaksi käyvässä talossa, silmäilivät tarjontaa, eivät ostaneet. Edes silmillään saati rahallaan ei kenenkään tehnyt mieli siirtää ostoskoriinsa kirjaa. Kulkivat ohi, joku vilkaisi, pysähtyikin. Happi huoneessa hupeni samaan aikaan, kun makkara, jäätelö, kahvi, pulla ja lettu teki kauppansa  ulkona ihanassa auringonpaisteessa. "Kyllä ne syödä ja juoda osaavat, porsaat, aivottomat", ajatukseni tilttasivat jo ilkeillä radoilla. Keljutti tosissaan.

Siinä vaiheessa, kun jokainen toisen kirjanmyyjän tekemä kauppa rupesi tuntumaan kyyn myrkkyhampaan pistolta sielussa, ei mieli enää mettä keittänyt. Vuoron saivat itsesyytökset. Tässä minä kadehdin kolleegoja. Kadehdin ihmisiä, joiden etuja minun puheenjohtajana  pitäisi vaalia. Samanlaisia työn raskaan raatajia, tuskan hien vuodattajia, vastahakoisen sanan ja kirjaimen kirjoittajia he ovat kuin minä itse. On vain hyvä ja oikein, jos heidänkin työnsä palkitaan. Eivät Eerot, Tainat, Paulit ja Leilat sitä paitsi paljon myy. Me olemme kirjailijoita, emme kauppiaita.

Kateus loppui siihen. Tilalle astui kenties vielä pahempaa - viha asiakkaita kohtaan. Käväisin pelottavan lähellä raivokohtausta, kun muuan nainen vastasi kysymykseeni "oletteko Porista" mielestään näppärästi "En onneksi." Kun toinen nainen, hänkin mitään ostamaton, pari hetkeä myöhemmin kehui napautusta, suutuinkin. Sekorsi katkaisi kamelin selän. Luojan kiitos en sentään huutanut. Selväksi taisi vähemmälläkin tulla, onko asiakas mielestäni aina oikeassa. Pori on minulle rakas kaupunki.

Hapan maku jäi koko Leineperin markkinoista. Jouduin silmätysten huonoimpien puolieni kanssa. Toisaalta: mikä ei tapa, se vahvistaa. Jospa ensimmäinen askel eroon kurjasta luonnostaan on tunnistaa sen olemassaolo. Jonain päivänä opin rakastamaan shoppailijoitakin.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti