Kirjekuori, kaksi tikkuaskia ja kaksi kymmenen sentin kolikkoa: Pirjo arvuutteli aamulla, mihin hän niitä tarvitsee. Tiesin vaimon menevän pitämään kahta jumalanpalvelusta. En silti arvannut.

No, mitä kahdella kymmenellä sentillä saa? Enää hyvin harvoja asioita. Nuo tikkurasiat, kirjekuoren, pari nallekarkkia. Karkit olisivatkin olleet poikaa tänään, onhan rovot tarkoitus esitellä perhekirkossa. Pastori havainnollistaa saarnaansa, jonka aiheena on lesken ropo. Jos minä tästä parin tunnin sisään kupsahdan, elävöityy saarna entisestään. Kymmensenttisistä tulee silloin kirjaimellisesti lesken ropoja.

Se perhekirkko pidetään Kyläsaaressa klo 12. Näillä minuuteilla alkavaan Pihlavan kirkon jumalanpalvelukseen
on kutsuttu erityisesti VPK-laisia. Ehdotin, että vaimo käyttäisi vaatimatonta rekvisiittaa havaintomateriaalina sielläkin. Näkyvät esineet edistävät Sanoman perillemenoa aikuisillekin.

Ja sanomahan on vanha tuttu: hyvä antaa vähästään, paha ei anna paljostaankaan. Jeesuksen vertauksen köyhä nainen joutui oikeasti luopumaan jostain auttaakseen muita. Äiti Teresa ilmaisee saman asian näin: "pitää antaa niin, että se tuntuu." John Steinbeck vielä kauniimmin kirjassaan Vihan hedelmät. Köyhän tytön, Saaronin liljan vauva on kuollut. Hän antaa nälkään nääntymäisillään olevan vanhan miehen imeä maitoa rinnastaan. Ei ole muuta antaa, mutta tuo maito pelastaa miehen elämän.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi