Urho Kaleva Kekkonen täyttäisi tänään 112 vuotta jos eläisi. Muutama harva on niin vanhaksi varttunutkin, mutta Urkki jäi kolmea päivää auki 86:sta. Hän ei, toisin kuin luulisi, ole vanhimmaksi elänyt presidenttimme. Mauno Henrik Koivisto on saavuttanut ja Kaarlo Juho Ståhlberg saavutti korkeamman iän.

Tapasin Kekkosen kahdesti. Olin vain yhdentoista, kun kaljupäinen rilli-äijä nousi pyöränsä selästä Helsingin Seurasaaressa, tervehti ja alkoi kysellä asioitani. Oli kuulemma huomannut valkoisen keppini. Nyt hän tahtoi tietää, millaiset sokeiden lasten ja nuorten olot Suomessa ovat. Kertoi veljensä olevan sotasokea. Opiskeluni näkevien kanssa oppikoulussa kiinnosti miestä erityisesti.

No minähän vastailin, minkä koirapeloltani pystyin. Kekkosen kaksi hurttaa seurasi juttutuokiota hurmeinen katse kesyttömissä pedonsilmissään. Tuota katsetta en tietysti nähnyt, aistin vain. Adjutantti Urpo Levo, jonka tapasin myöhemmin Turun Marielundissa, rauhoitteli kyllä. Hän valvoi siis sekä Kekkosen että nuoren Hanskin turvallisuutta silloin.

Urkki oli vanha ja sairas mies, kun tapasin hänet toiste. Presidentti osallistui Näkövammaisten keskusliiton 50-vuotisjuhlaan. Siinä vain kättelimme. Kertovat maan isän lähinnä nukkuneen tilaisuuden ajan, syliin oli levitetty liina mahdollisten karkailujen varalta. Ei varmasti muistanut ensimmäistä tapaamistamme.

Voin tuskin kirjoittaa Urkista kuin se ekaluokkalainen lettipää, jonka koulussa arkkipiispa oli vieraillut. Tyttönen kirjoitti päiväkirjaansa: "meidän koulussa kävi tänään arkkipiispa. Se oli suuri päivä piispan elämässä."


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi