Edes tukkanuottasiksi saati ilmiriidaksi ei Yyterin lietteiden hoito- ja kehittämissuunnitelma ole päässyt roihahtamaan. Ansio tästä kuuluu niille, jotka eivät provosoidu kun provosoidaan. Tunteenomaisiin purkauksiin on vastattu korostamalla suunnitelman alustavaa luonnetta. Minusta, toisin kuin esim. ystävästäni Matti Sillanpäästä, on hyvä asia, että suunnitelma astui julkisuuteen raakileena. Ei valmiista päätöksistä voi enää keskustella. Lopullinen hoito- ja kehityssuunnitelma, jos sellainen joskus syntyy, ohjaa sitten tekemisiämme lietteillä ilman, että asiaan saa ainakaan nopeasti vaikuttaa. Nyt tämä mahdollisuus vielä on. Liian moni asemakaava, virkamiespäätös ja direktiivi on ollut jo käytännön todellisuutta, ennen kuin kukaan huomaa niiden puutteet. Valmistelun läpinäkyvyys on Yyteri-prosessin paras hyve.

Asiallisen kritiikin seasta on, kuten Virpi Karen kauniisti osoitti, kuulunut karkeita yleistyksiä,. Henkilöön käyvän parjauksen raja on aika ajoin liikkunut pelottavan lähellä. Sellaisten puheenvuorojen käyttäjät toki vahingoittavat omaa asiaansa.

Pidin paljon viestistä, jossa murehdittiin jakoa heihin ja meihin. Eräistä mielenilmauksista (ei Matti S:n) paistaa läpi vihamielisyys kaikkia muita paitsi omia kavereita kohtaan. Asetelma "hyvät lintuharrastajat - pahat viranomaiset - tyhmät turistit" on hedelmätön. Emmekö pyrkisi mieluummin ymmärtämään tai edes kuuntelemaan toisiamme?

Omalta osaltani koen ääneni tulleen kuulluksi huonosti. Minusta on väännetty rajoitusten innokas kannattaja, kun tosiasiassa pidän esillä kaikenlaisten luonnossa liikkujien tarpeita. Se ei merkitse, etten antaisi arvoa lietteillä liikkuvalle lintuharrastajalle. Vain lintuharrastajana itseään pitävän, omat havainnot ja elämykset lintujen hyvinvoinnin edelle asettavan henkilön pyyteet eivät löydä minusta ymmärtäjää. Esimerkkejä itsekkään lähestymisen aiheuttamasta tuhosta on. Niittysuohaukka, pussitiainen - muistattehan?

Ei Yyteri liikkumisesta kärsi, vastuuttomasta liikkumisesta kyllä. Ainakin meidän kahlaajia pintapuolisesti tuntevien on viisainta pysytellä poissa takarannalta. Kyllä sen luhtahuitin ja rastaskerttusen kuulee torniinkin. Ja ellei kuule, menee Enäjärvelle tai Paarnooriin kuuntelemaan. Olen kuullut Porissa kahden kuhankeittäjän laulua, toisen niistä Huhtalan entiseltä lintulavalta.



Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi