LUE LUUKASTA, LUMOUDUT

Satu ja Säde näkyvät saaneen nimipäiväseurakseen Luukkaan. Tänään onnittelemme heitä. Olette saaneet kauniin nimenne lisäksi almanakkapaikan sangen kiehtovan persoonan viereltä. Ainoa eurooppalainen Raamatun kirjoittaja, lääkäri Luukas Filippin kaupungista kertoo jälkipolville monet lapsuudesta tutut tarinat. Meille historiafriikeille hän jätti mieluisaksi luettavaksi Apostolien teot.

Jouluevankeliumi on tunnetuin Luukas-lääkärin kynästä lähtenyt teksti. Siitä enemmän joulumpana. Astukoot pieni mies Sakkeus ja tuhlaajapoika Pyhän parin ja paimenten edelle näin syyssydännä. Kumpikin kertomus sisältyy Luukkaan evankeliumiin. Niissä on viisaalla silmällä luettuna jotain samaa niin erilaiset ihmiset kuin rikas tullimies ja ongelmanuori hummeripoika olivat.

Tuhlaajapoikakertomuksen keskushahmo ei mielestäni ole poika. Se on isä. Jos kertomus rajautuisi huonon elämän raastavissa rytmeissä ryvettyneen kaiffarin kotiinpaluuseen, sen voisi kiteyttää sananparteen "kyllä routa porsaan kotiin tuo."  Siitäkin on tietysti kysymys. Vielä enemmän kuitenkin isän rakastavasta kaipuusta. Hän ei luopunut toivosta. Voi miltei kuvitella, kuinka mies joka päivä katselee ikkunasta tielle päin odottaen tutun hahmon ilmaantuvan näköpiiriin. Ei väliä, mihin kauheuksiin ja tihutöihin poika on mierontiellään sekaantunut, kunhan tulee. Se asenne on rakkautta.

Toisin kuin liian monet tuhlaajapojat ja -tyttäret tämä kaveri sitten palasi. Nälkiintynyt, kenties vanhalta viinalta ja nuorilta naisilta haiseva heppu tuskin miellytti muita kuin isäänsä. Tämä oli kuin Taivaan Isä: näkee syvemmälle. Jo pelkkä paluu oli vaatinut maailman maanteiden kiertäjältä paljon.

Asennemuutoksesta on kyse myös rikkaan Sakkeuksen tapauksessa. Hän oli tullut sen tien päähän, jossa raha, valta ja maine merkitsivät onnellisuutta. Veronkierrolla ja kiristyksellä rosvottua rahaa oli jäljellä, maine sitä vastoin mennyt menojaan. Sakkeusta vihattiin ja inhottiin, rakastanut häntä ei kukaan. Ihmiset käänsivät kasvot muualle kohdatessaan moisen iljetyksen toreilla.

Luukkaan mukaan Sakkeus kiipesi viikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen. Luulenpa, että toinen tarkoitus oli pysyä itse piilossa. Viikunapuu kas ei ole mikään petäjä. Melko matalan puun run saaseen lehvistöön tuollainen pikku-ukko kätkeytyy helposti. Liekö miehellä alun perin ollutkaan tietoista tarvetta enempään kuin vain kuuluisan Jeesus Nasaretilaisen näkemiseen. Hän oli utelias.

Piiloleikki lähes onnistui. Ei sentään aivan, sillä yksikyllä näki; näki ja ymmärsi. Jeesuksen silmät porautuivat suoraan Sakkeuksen murheelliseen sydämeen. Hän näki häpeän, pahan olon, sisäisen tyhjyyden. Sinä iltana Sakkeuksen arvattavasti komeassa kodissa iloittiin.

Sanoin, että kertomuksissa on jotain samaa. Tarkoitan elämän muutosta. Tiedämme, kuinka vaikea itsemme on muuttaa pientäkään asiaa arjessamme, ymmärrämme Jeesuksen suuruuden. Hän muutti inhimillisesti katsoen täysin toivottomien tapausten koko elämän. Hän pyyhkäisi pois kaiken sen entisen, ei motkottanut menneistä. Niin tuhlaajapojan kuin Sakkeuksen syntilistan on täytynyt olla sekä pitkä että pikimusta. Se ei estänyt Jumalaa juhlimasta heidän kanssaan. Jeesuksen ansiosta noiden juhlien laskuihin ei kirjoiteta hintaa.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi