HITAAT KIIREET HERROJEN

Heräilen syksyn tärkeimmän tapahtumani jälkeiseen aamuun. Manu Toivosen koollekutsumasta, Yyterin yrittäjien kokouksesta näet riippui, kirjoitanko toisen kirjan Suomen suosituimmasta hiekkarannasta. Ensimmäinen Yyteri-kirja ilmestyi vuonna 2005. Se osoittautui lähes yhtä suosituksi kuin aiheensa. Kolme painosta sujahti ostajien kasseihin niin, että varansa täytyi kirjailijan pitää jättääkseen edes yhden opuksen itselleen.

Sittemmin ovat kassakoneet kilisseet vaisummin. Ulkoeteisessäni kohoaa iljettävän korkea pahvilaatikoiden pino täynnä myymättömiä teoksiani. En olisikaan uskaltanut kirjoittaa enää yhtään kirjaa, ellei Manu Toivonen olisi avannut väylää rahoittajiin. Eilisten ostositoumusten avulla saan katetuksi painatuskulut. Teoksen nimeltä Yyteri - dyynien kaunotar väsäys jatkuu.

Kirjapäätös ei ollut palaverin tärkeintä antia. Sitä oli yleiseltä kannalta katsoen vaatimus panna vihdoinkin töpinäksi niin Yyteriä kuin koko Meri-Poria hyödyttävässä päätöksenteossa. Kykenemättömyys tehdä ratkaisuja on Porin helmasynti. Pohditaan, tuumataan, kaavaillaan ja suunnitellaan vuosikausia, jopa vuosikymmeniä. Lukuisia (yleensä virkamiehillä miehitettyjä) työryhmiä ja toimikuntia perustetaan riitelemään kehityksen suuntaviivoista. Kun jääräpäiset jäsenet pitävät kukin kouristuksen omaisesti kiinni kannastaan, saavat tarpeelliset uudistukset odottaa turhan kauan. Uskon aforismiin: "jos Mooses olisi ollut komitea, eläisivät israelilaiset yhä Egyptissä."

Porinsiltaa alettiin suunnitella 1860-luvulla. Se avattiin vuonna 1926. Yyteri sai ensimmäisen rakennuksen, Meriravintolan vuonna 1933. Siitä alkaen eli kohta 80 vuotta on rannan puutteellisesta palvelutasosta muristu. Runsaasti on ollut vain puhetta. Teot ovat pikemmin taannuttaneet kuin kehittäneet Meri-Poria. Niin nykyaikaisen matkailijan kuin täällä asuvan täytyy monessa tarpeessaan mennä Porin keskustaan asti. Yyterin vierestä, Kaanaasta on viety kaikki, koulut, kirjastot, terveyspalvelut ym. Yksi Siwan kauppa on  jäljellä, varsinaisessa Yyterissä niitä ei ole ollenkaan. Meri-Porin keskus, Pihlava on niin ikään köyhä erikoisliikkeistä. Pienyrityksille ei ole luotu suotuisia edellytyksiä tällä kohden rannikkoa.

  Toisin makaa maa Yyterin pahimmassa kilpailijassa, Kalajoella. Koko Kalajokea kehitetään hiekkasärkkien ehdoilla. Siellä on onnistuttu sovittamaan yhteen luonnon ja matkailijoiden sekä asukkaiden tarpeet. Kunta tukee yritystoimintaa niin takuin kuin investoinnein. Meri-Porissa ei tapahdu mitään tällaista, vaikka vaalien alla lupaillaan. Taaperramme päättämättöminä askelen jäljessä Kalajoesta, kenties kaksikin.

Merikylpylän johtaja Seppo Mäki-Ullakko kertoi itsellään olevan selkeä näkemys tavoista, joilla Meri-Poria  nostetaan ylös työttömyydestä, rahavaikeuksista ja taantumasta. Miestä kannattaa kuunnella. Tähänastiset tulokset kas puhuvat puolestaan. Ilman Mäki-Ullakkoa alueen suurin matkailualan yritys, merikylpylä hotelleineen ja ravintoloineen ei olisi enää pystyssä. Tänään siellä alkaa Yyteri-twist. Menkää ja tulkaa. Minä pääsen vasta huomenna, mutta tänään pääsevät saavat kuulla Agentsia.


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi