KYLLÄ AUTOLLA PÄÄSISI

Vaimo kertoi, että orava on hyppinyt ja karhu löntystänyt pois Porin torin taideteoksesta. Lienevätkö tihutyön tekijät auttaneet pakomatkaa, en tiedä. Syy siihen on kyllä helppo arvata: kurre ja kontio viihtyivät toistensa seurassa huonommin kuin pari vuotta sitten. On siis alkanut Porin ja Noormarkun "avioliiton" arki.

Valitettavasti Noormarkku ei ole ainoa Porin reuna-alue, jota kaupunki lyö laimin. Ahlaisten palveluja on jätetty järjestelmällisesti parantamatta neljäkymmentä vuotta. Vuonna 1967 kaupunkiin liitetyn Porin maalaiskunnan monet osat kuuluvat niin ikään menettäjiin. Preiviikistä, Kaanaasta ja Niittymaalta vietiin koulut. Kirjastotoimi keskitettiin pitkälti pääkirjastoon, kun kuusi sivupistettä lopetettiin, reuna-alueilta tottakai.

Kun terveys. hja sosiaalipalvelut löytyvät voittopuolisesti Porin keskustan tuntumasta, on etenkin autottomien hankala liikkua niiden luokse. Ajattelen nyt erityisesti vanhoja ja vammaisia. Jos "sivukyliltä" riistetään palvelut tai ne päästetään retuperälle, on autottomien turvauduttava julkiseen liikenteeseen tai otettava taksi, ellei tuttavapiirissä ole autoihmistä, jolta kehtaa kyydin pyytää. Julkista liikennettä kannatan, mutta se ei ole huonokuntoisimpien eikä esim. meidän sokeiden ulottuvilla joka paikassa. Taksimatkoja myöntää kunta vaikeavammaisille 18 yhdensuuntaista kuussa. Tämän määrää laki, mutta yhtään enempää ei Porissa saa. Jo pelkkä asiointi kaupoissa tulee näin autottomalle tosi kalliiksi. Ympäristövaikutukset pakollisesta yksityisauton käytöstä ovat luku sinänsä.

Pyrin valtuustoon vaikuttamaan reuna-alueiden palveluihin. Jopa Pihlavaa syrjitään päätöksenteossa. Tänne pitäisi investoida ja tuoda palvelut 15 kilometriä lähemmäs Meri-Porin asukkaita.


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi