JOUTSEN JOELLA

Arvaatteko, mitä lintufriikki odottaa heinä- elo- ja syyskuussa? Totta kuin Topelius - hän odottaa lokakuuta. Huonona näet ei sovi pitää aikaa, jolloin pohjoinen tyhjenee linnuista ja muuttoparvet pysähtyvät lepäilemään vesiin, puihin pelloille. Etelä- ja Keski-Suomen hyvillä lintupaikoilla ahmitaan kuvut täyteen, ettei matkan jatkuessa tulisi nälkä. Aliravittu siivekäs ei suoriudu  syysmuutosta hengissä. Eipä tosin kevätmuutostakaan.

Lintujen kannattaa muuttaa parvina. Todennäköisyys päätyä kettu repolaisen, Kalle kanahaukan tai Hugo huuhkajan ruokapöytään on sitä pienempi, mitä suuremmin joukoin ollaan liikkeellä. Eivät nekään mahdottomia syö. Yksinäistä vaeltajaa uhkaa vaara.

Ei kuitenkaan joutsenta. Kyhmyjoutsen on luontomme suurikokoisin lintu eikä laulujoutsen sille paljon häviä. Aikuiset joutsenet eivät muodosta minkään lajin "Arkilounasta."  Ne ovat liian isoja siihen.

Itselleni on lokakuu antanut hienoja lintuelämyksiä. 340 tukkasotkaaEtelärannan tornin edustalla, valtavat laumat rastaita eri puolilla Poria, 400 tilhen parvi Pihlavan pihlajissa sosiaalidemokraattien vaalitapahtuman aikana, kaksi sataa popsimassa kotipuidemme marjasatoa. Hanhet ja joutsenet suhaavat pellolta merelle  ja takaisin. Ei täällä tosin sellaisista hanhi-invaasioista ole saatu nauttia kuin Itä-Suomessa. Iitin 200000 honottamalla kaakattavaa lintua hiponee maailmanennätystä. Ellei vaan olekin se.

Kakku vaatii vielä kirsikan. Lintuharrastajalle ovat lokakuun monet harvinaisuudet eli rarit sellaisia. Minä en ole tavannut tänä syksynä harmaasorsaa kummempia tapauksia, mutta lokakuu onkin vasta puolessa. Maahamme harhaantuu syysmuuttomatkoillaan Siperiasta ja jopa Pohjois-Amerikasta lähteneiden lajien yksilöitä. Turkin vuoristosta kohti Intiaa oli tarkoitus matkata silläkin kivikkosirkulla, joka löydettiin Yyterin Golf-kenttää reunustavasta pensaikosta lokakuun 31:ntenä muutama vuosi sitten. Lajia ei ollut tavattu aiemmin Suomessa. Riensin tietysti paikalle tuonne kuuden kilometrin päähän. Kun seikkailija vielä äänsi muutaman sävelen, oli sokean bongarin päivä täydellinen.

Ja silti - jos rakkauteni lintuihin lepäisi vain valtavien muuttoparvien ja suurharvinaisuuksien varassa, kovin kapealla lavitsalla se makaisi. Koinkin jotain lohdullista, kuin pehmeän siiven kosketusta syksyiseen sydämeeni joutsenen lipuessa viime yönä joella ohi kotini. Vienosti lintu tervehti. Sonettina soi sen soitto syysyössä. Oboen ja klarinetin hellyyttä. Ja silloin - juuri silloin lähti kylmä kirpale liikkeelle sielussani.

Kun joutsen oli mennyt, minä palailin silmiä kuivaillen tietokoneeni ääreen. En alkanut kirjoittaa, ennen kuin olin pannut sormet sormien lomahan. Joen valkea vaeltaja oli ollut enkeli.




Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi