KUNNES KYNÄ TAI MIES KATKEAA

Otsikko ei vastaa tekstiä kovin tarkasti, sillä aion puhua lähinnä naisista. Anne ja Krista ovat poliitikkoja, Taina kirjailija. Ahkeria, energisiä, älykkäitä ihmisiä kaikki kolme. Pidän heistä ja olen huolissani. Syy selviää seuraavasta.

Rakkaimpiin ystäviini kuuluva Taina Teerialho soitti puoli tuntia sitten. Saamansa toimeksiannon mukaisesti hän kertoi etsineensä sihteeriä porilaiselle kirjoittajayhdistys Manuscript-63:lle. Toinenkaan ehdokas ei napannut täkyä. Taina onkii nyt kolmatta. Suostui vielä siihenkin, vaikka tekee kahdeksankymmentätuntisia työviikkoja. Romaanin viimeistely ja työ kirjastoauton kuljettajana vaativat kaikki voimat.

Super-alueella elävät myös monet poliitikot. Jos ihmiset tietäisivät, miten kamala homma esim. ministerin toimi on, he lakkaisivat soittamasta poskeaan eli suomeksi sanottuna puhumasta p---aa poliitikoista. On yleinen kansanhuvi haukkua päättäjät tietämättä oikeasti, miten rehellisesti ja uutterasti he meitä palvelevat. Korvauskin on muhkea, totta kyllä. Asiat sisältäpäin nähneenä voin silti vakuuttaa, että useimmat heistä raatavat tolkuttomasti olematta ollenkaan sellaisia ketkuja, joiksi heidät kuvittelemme.

Haastattelin Anne Holmlundia hänen ollessaan sisäasiain ministeri. Aihe oli hänen isästään Ilmarista kertova kirjani. Anne kertoi virallisen osuuden jälkeen saaneensa ensimmäisen loman kolmeen vuoteen. Kerrassaan neljä päivää ilman velvollisuutta mennä mihinkään. - Mihis käytit loman, kysyin. Vastaus oli yksiselitteinen: nukkumiseen.

Pienin katkoksin Anne  Holmlund oli siis nukkunut neljä päivää putkeen. Täytyyhän ministerinkin syödä ja käydä pissalla. Minä vain tulin miettineeksi, kauanko tuo Porin oma tytär Krista Kiuru jaksaa. Asunto- ja viestintäministeri mm. johtaa  puhetta kaupunkimme valtuustossa. Vauhti on kova, hymy herkässä, ilo silmissä ja äänessä. Tehopakkaus ei ole väärä sana Kristasta.

Minullakin meni lujaa 80-luvulla ja 90-luvun alussa. Työ pappina ja toimittajana vaati veronsa v. 1993, jolloin tuli stoppi eteen. Kuten super-alueella toimivat ihmiset yleensä, en minäkään etukäteen aavistanut, minkä hinnan rumba maksaa. Lopulta oli turha tavoitella unta edes nukahtamislääkkeillä. Keski-Porin valtavan kirkon alttarilla tunsin kuolevani. Tänne kaadun, tänne jään, pelkäsin kuin jänis kettua. Peli täytyi viheltää poikki, sillä toinen tie olisi johtanut Harjavallan sairaalaan.

En ennusta menestyjille, en mainitsemilleni ystävillekään samaa infernoa. Jospa he ovat lujempaa tekoa kuin Tiira, joka siipensä särkyneet toi ristin juurelle korjattaviksi. Ristillä riippuva osoitti tien. Kirjoita Hannes, kirjoita, sanoi Hän.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi