TEDDY-KARHUJEN VILLIT RETKET
Nallevaari, Nallemuori, Nallukka, Iso- ja Pikku-Nestori, Pesukarhu Petteri, Valenalle Vammelpuu: Pirjolla ja Porin lapsilla on tänään kiva päivä. Lapset saavat kuulla puolen tunnin ajan maakuntakirjastossamme tarinoita mm. noista teddy-henkilöistä. He seikkailevat Pirjon kirjoittamassa kirjassa nimeltä Pikku-Nestorin koti.
On upeaa, että kirjasto tällä tavoin huomioi kansainvälisen teddy-karhun päivän. Päiväähän vietetään kaikissa maissa 27. lokakuuta, koska se oli Yhdysvalktain 26. presidentin, Theodore Rooseweltin syntymäpäivä v. 1858. Teddy-karhu nimettiin hänen mukaansa. Ehkä muistattekin tositarinan innokkaana metsämiehenä tunnetun Roosewltin ratkaisusta karhunkaatoretkellä. Hän olisi saanut ammutuksi lähietäisyydelle tömistelleen karhunpennun, mutta ase ei noussut poskelle. Luonto ei antanut periksi surmata niin hellyttävän oloista olentoa.
Ensimmäiset nallehahmoiset pehmolelut tehtiin Saksassa. Ulkonäöltään pehmolelut muistuttavat enemmän Australian eukalyptus-puissa asuvia pussikarhuja kuin pohjoisamerikkalaisia musta- ja harmaakarhua. Hyväksykäämme silti korkea-arvoisen jahtimiehen nimi tunnukseksi suloiselle otukselle, tulihan hahmo tällä tavoin tunnetuksi ympäri maailmaa.
Lapsuuteni pehmonallen nimi oli Enid Blytonin kirjan "Viisikko ja lentäjät" lystin possun mukaan Korkkiruuvi. Hän oli paras leikkitoverini teinivuosien kynnykselle asti. Miten usein itkinkään iltani uneen nalle Korkkiruuvin pehmeää karvaa vasten. Kun ystäväni astui leikkikalutaivaaseen ollessani viidentoista, oli hän jo pahoin rispaantunut, repeillyt ja väsynyt vanha toveri. Taistelin kyyneliä vastaan äidin pakottaessa minut viemään Korkkiruuvi roskikseen.
Kului vain kahdeksan vuotta, kunnes kotiini muutti uusi nalle. Tuo koti oli Varkauden Kissakoskenkadulla ja jo yhteinen Pirjon kanssa. Annoin hänet ensimmäisenä joululahjanani morsiamelle, josta neljä päivää myöhemmin tuli vaimoni. Ristimme beigenvaalean, vatsasta painettaessa murisevan nappisilmän Pikku-Nestoriksi. Hän on Pirjon kirjan päähenkilö. Oikeastaan vähän hassua muuten - Pikku-Nestori on itse asiassa kotimme suurikokoisin teddy-karhu; Ei sentään se jättiläisnallekarhu, jonka Kari Peitsamo kuuluu antaneen kauppaopiston naiselle, 60-senttinen kuitenkin. Iso-Nestori on tosin huomattavasti suurempi, mutta se ei varsinaisesti ole karhu. Iso-Nestori olen minä nimittäin.
Sittemmin on taloomme ilmaantunut puolen sataa teddy-eläintä. Ne asuvat olohuoneen vitriinikaapissa. Meistä on lähes huomaamatta tullut keräilijöitä. Toisaalta nuo pääsevät aika usein hyötykäyttöön. Pirjo pitää hartauksia päiväkodeissa ja -kerhoissa. Pehmoeläimet avustavat häntä esittämällä pieniä näytelmiä ja sketsejä, joskus laulamalla ja tarinoimalla. Lapset saavat kuulla, millaisia ovat pienen olennon murheet ja ilot. Tämän linkin takana ensin herttainen karhunpentu nimeltä Fredriksson ja toisessa linkissä niitä iloja:
http://www.youtube.com/watch?v
http://www.youtube.com/watch?v
Nallevaari, Nallemuori, Nallukka, Iso- ja Pikku-Nestori, Pesukarhu Petteri, Valenalle Vammelpuu: Pirjolla ja Porin lapsilla on tänään kiva päivä. Lapset saavat kuulla puolen tunnin ajan maakuntakirjastossamme tarinoita mm. noista teddy-henkilöistä. He seikkailevat Pirjon kirjoittamassa kirjassa nimeltä Pikku-Nestorin koti.
On upeaa, että kirjasto tällä tavoin huomioi kansainvälisen teddy-karhun päivän. Päiväähän vietetään kaikissa maissa 27. lokakuuta, koska se oli Yhdysvalktain 26. presidentin, Theodore Rooseweltin syntymäpäivä v. 1858. Teddy-karhu nimettiin hänen mukaansa. Ehkä muistattekin tositarinan innokkaana metsämiehenä tunnetun Roosewltin ratkaisusta karhunkaatoretkellä. Hän olisi saanut ammutuksi lähietäisyydelle tömistelleen karhunpennun, mutta ase ei noussut poskelle. Luonto ei antanut periksi surmata niin hellyttävän oloista olentoa.
Ensimmäiset nallehahmoiset pehmolelut tehtiin Saksassa. Ulkonäöltään pehmolelut muistuttavat enemmän Australian eukalyptus-puissa asuvia pussikarhuja kuin pohjoisamerikkalaisia musta- ja harmaakarhua. Hyväksykäämme silti korkea-arvoisen jahtimiehen nimi tunnukseksi suloiselle otukselle, tulihan hahmo tällä tavoin tunnetuksi ympäri maailmaa.
Lapsuuteni pehmonallen nimi oli Enid Blytonin kirjan "Viisikko ja lentäjät" lystin possun mukaan Korkkiruuvi. Hän oli paras leikkitoverini teinivuosien kynnykselle asti. Miten usein itkinkään iltani uneen nalle Korkkiruuvin pehmeää karvaa vasten. Kun ystäväni astui leikkikalutaivaaseen ollessani viidentoista, oli hän jo pahoin rispaantunut, repeillyt ja väsynyt vanha toveri. Taistelin kyyneliä vastaan äidin pakottaessa minut viemään Korkkiruuvi roskikseen.
Kului vain kahdeksan vuotta, kunnes kotiini muutti uusi nalle. Tuo koti oli Varkauden Kissakoskenkadulla ja jo yhteinen Pirjon kanssa. Annoin hänet ensimmäisenä joululahjanani morsiamelle, josta neljä päivää myöhemmin tuli vaimoni. Ristimme beigenvaalean, vatsasta painettaessa murisevan nappisilmän Pikku-Nestoriksi. Hän on Pirjon kirjan päähenkilö. Oikeastaan vähän hassua muuten - Pikku-Nestori on itse asiassa kotimme suurikokoisin teddy-karhu; Ei sentään se jättiläisnallekarhu, jonka Kari Peitsamo kuuluu antaneen kauppaopiston naiselle, 60-senttinen kuitenkin. Iso-Nestori on tosin huomattavasti suurempi, mutta se ei varsinaisesti ole karhu. Iso-Nestori olen minä nimittäin.
Sittemmin on taloomme ilmaantunut puolen sataa teddy-eläintä. Ne asuvat olohuoneen vitriinikaapissa. Meistä on lähes huomaamatta tullut keräilijöitä. Toisaalta nuo pääsevät aika usein hyötykäyttöön. Pirjo pitää hartauksia päiväkodeissa ja -kerhoissa. Pehmoeläimet avustavat häntä esittämällä pieniä näytelmiä ja sketsejä, joskus laulamalla ja tarinoimalla. Lapset saavat kuulla, millaisia ovat pienen olennon murheet ja ilot. Tämän linkin takana ensin herttainen karhunpentu nimeltä Fredriksson ja toisessa linkissä niitä iloja:
http://www.youtube.com/watch?v
http://www.youtube.com/watch?v
YouTube - Videoita tästä sähköpostista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti