TEHOKASTA TEKNIIKKAA?

- Soita sitte sille veljelles, jos et kerran mua usko.
Seisomme Porin Gigantin pihassa ja lähes riitelemme. Pirjon  mielestä mitään äänentoistolaitetta ei tarvita. - Näissä mikeissä on tällaset antennit jo valmiiks, sanoo hän. Tarttuu kuitenkin ojentamaani kännykkään. Naputtelee veljensä, dipl.ins. ja tekniikan ihmemies Seppo Vihisen numeron. Tämän mielipiteestä riippuu, astummeko ovesta sisään.

Astumme kyllä. Sepon korkeasti oppineen, joskin vähemmän kansantajuisen esitelmän seasta kas erottuu korvaan sana "kaiutin."  Se tai mieluummin pari ssellaista on kuulemma tarpeen, jos mieli saada äänet voimistumaan. Eivät langattomatkaan mikrofonit ilman kaiuttimia  toimi. Kyllä tekniikka on ihmeellistä. :)

Näine uusine viisauksinemme ryhdymme huhuilemaan myyjää. Kymmenen minuutin määrätietoisen etsinnän palkintona yksi löytyykin. Hän tosin ei tiedä äänentoistolaitteista enempää kuin sika Sibeliuksesta, tuskin sitäkään. Saisimme heittää ostoaikeella vesilintua (tiiraa?), ellei talossa tepastelisi nuorukainen, joka jotain jostain tietää. Hänet vain täytyy hälyyttää paikalle; en tahdo arvata, mistä.

Nyt kokeillaan. Kaiuttimia jos jonkinlaisia seisoo ympärillämme. Uusi myyjä häärii niiden kimpussa. Otteet ovat asiantuntijan. - Kyllä on pakko ihailla noiden tekniikkanerojen osaamista, kehaisen minä. Kirjoittajayhdistys Manuscript-63, jolle ja jonka valtuuttamana laitteet hankin, saa varmaan parhaat mahdolliset.

Helppo nakki siis. Niinkö luulette? Testaukseen kuluu tunti, vähän toista. Ykskahta ja kuuluukoa tarjotaan mikeille eräitäkin kertoja. Eikä vain ota seuloutuakseen kirjavasta joukosta.

Yhdet kaiuttimet ovat kätevän pienet, toiset suuret ja kiiltävät. Pieniä olisi kiva siirrellä aina sinne, missä Manuscriptin tapahtumia pidetään. Isoilla taas ääni toistuu mehevästi. Pieni ja tehokas tuntuu olevan ainoa, mikä Gigantista puuttuu.

Pirjo kannattaa pieniä, minä suurempia. Soitetaan Taina Teerialhona tunnetulle Taina Kankaansivulle. Hän on Manuscriptin sydän ja asettuu Pirjon tavoin pienten laitteiden kannalle. Myyjällä puolestaan välähtää. Vika onkin Sepon lahjoittamissa mikeissä. Pienistäkin kaiuttimista saisi kuulumaan ison äänen, jos vain mikrofonit olisivat tehokkaat. Sellaisia myydään - kuinkas muuten - Gigantissa. Alamme näyttää tyytyväisiltä.

Kaupat syntyivät. Rohkeat viisi sataa Manuscript köyhtyi, mutta sittenpä voinkin ylpeänä viedä upo uudet kaiuttimet kera neljän mikrofonin näytille yhdistyksen tilaisuuteen. Niihin tutustutaan lukiaisten jälkeen.

Neuvottelen seuraavana päivänä Porin pääkirjaston kanssa säilytyksestä. Laitteisto  otettiin mielihyvin ympärivuorokautiseen päivähoitoon Gallén-Kallelan kadulle. Näyttelysihteeri Marja Luukkosen kaappi olkoon tyyssijansa.

Tähän asti kaikki hyvin. Sitten Arvid Saarinen näkee hienon hankintamme. Häntä naurattaisi, ellei itkettäisi. Käy ilmi, että kaksi teologi parkaa oli huijattu ostamaan kotikaraokeen tarkoitetut ämyrit. Ne eivät sovellu julkisiin tilaisuuksiin ja kaiken lisäksi mikrofoneilla ei ole liittymäkohtaa kaiuttimiin. Pitääköhän minun alkaa opiskella tekniikan alkeita vielä vanhoilla päivilläni?





Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi