Ei kuulu hyviin tapoihin puhua naisten i'istä. Anne-Marie Pohtamo-Hietanen on toisaalta niin kuuluisa henkilö, että rohkenen kertoa hänen täyttävän tänään 57 vuotta. Media kertoo mega-julkkiksesta huomattavasti intiimimpiäkin asioita.

Tunnemme em. henkilön paremmin nimellä Anne Pohtamo. Minä tutustuin tulevaan miss universumiin vuonna 1971. Olimme kumpikin kuudentoista, kun astuimme Munkkiniemen yhteiskoulun 6  C-luokalle. Annea kehuttiin kauniiksi tytöksi jo silloin. Kävikö hän samaan aikaan Sanelma Vuorteen johdolla toistakin koulua, en tiedä. Kihloissa nykyisen miehensä Arto Hietasen kanssa luokkatoverini jo 16-kesäisenä oli. Asia ei harmittanut minua, olenhan aina ihaillut toisenlaista naiskauneutta kuin sitä, jota missit edustavat.

En sitä paitsi nähnyt Annea. Näköni oli niin huono jo nuorena, että minun olisi pitänyt pyrkiä hyvin lähelle nähdäkseni ihmisen kasvonpiirteet. Pidätyin pyrkimästä. Tuskin olisin muuten päässytkään, sillä vaikka Anne tanssi mielellään, olisi hän todennäköisesti torjunut kumarrukseni. Syy siihen ei ole lyhyyteni eikä lihavuuteni, saati sokeuteni. Olen vain missin mittainen, 170 cm. Anne kyllä tykkäsi monista rumemmistakin pojista, mutta minua  hän suurin piirtein inhosi. Luonteeni ja silloinen käytökseni antoivat aihetta tähän.

Muistelen kouluaikoja vastahakoisesti, sillä vaikka nuoruudelle pitää antaa paljon anteeksi, tokko se kaikkea selittää. Olin sentään aikamoinen pyrkyri ja kukkopoika, aivan liian tietoinen kympin keskiarvostani. Raivasin tietä itselleni kyynerpäillä antamatta liian empatian häiritä nousujohteista uraa. Tavoitteet olivat raudan lujat ja niihin tähdättiin keinoja kaihtamatta.

Anne Pohtamo tuskin muistaa sokeaa luokkatoveriaan. Liikuimme eri piireissäkin. Kultahammaskaupunginosan ilmapiiri ei koskaan ollut minun ilmapiirini, sen arvot ja arvostukset jäivät vieraiksi. Koetin kyllä kynsin hampain roikkua menestyksen kelkassa, mutta koko ajan oli paha olla. Kuten tiedätte, hylkäsi Annekin sittemmin munkkiniemeläiset  ihanteet. Me molemmat löysimme tahoillamme jotain pysyvämpää, tärkeämpää, pyhempää. Rauhan ja rakkauden mies kohtasi meidät. Hän lähestyi molempia kovien kolhujen kautta.

Annea kuuluu vanhemmiten murtaneen sairaus. Evankeliointiin on tiettävästi ilmaantunut lämmin sävy, joskaan en vielä ole pystynyt osallistumaan ex-missin puhetilaisuuksiin. Jos Jumala joskus vapauttaa minut Munkkiniemen muistoista, varmaan osallistun. Annehan on useita kertoja puhunut täällä Porissa, Teljän kirkossa. Niin, saman Isän lapsina me täällä vaellamme.



Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi