Jos tykkäät tyylikkäästä huumorista, lue Markus Similän muistelmateos "Takki auki."  Et löytäne sitä enää kirjakaupoista - opus ilmestyi 1993 - mutta Suomessahan on Euroopan paras kirjastopalvelu. Näkövammaisten ja lukurajoitteisten kirjastosta minäkin itselleni naurut ja hyvät mielet eiliseksi lainasin. Äänikirja pelasti sadepäivän.

Muistatko muuten Similän? 75-vuotias viihdemies ei ole tainnut näyttäytyä kaikelle kansalle enää viime aikoina, mutta sanat Napakymppi, radio ykkönen, Uusi Suomi, hupailu ym. tuonevat mieleesi muistoja. Kolme sukupolvea on saanut nauttia herran hengentuotteista. Markus Similä on kirjoittanut kuunnelmia, elokuvia,, yrityshistoriikkeja, muidenkin kuin itsensä elämäkertoja... Lisäänkö vielä tuhannet kolumnit ja pakinat, selostukset? Eiköhän tuosta luettelosta käy selväksi, millaisesta urasta saamme kiittää Similää. Ei muistu ajanvietteen tekijöiden joukosta monia yhtä tuotteliaita tekijöitä, yhtä monipuolisia ei ainuttakaan.

Muistelmien ongelma tahtoo olla minäkeskeisyys. "Takki auki" tekee iloisen poikkeuksen. Vaikka Markus Similällä olisi omasta elämästäänkin häräntappoaseen verran kerrottavaa, hän taluttaa estradille muut. Toisaalta kansansuosikit ja julkimot vuosikymmenten varrelta limittyvät miehen vaiheiden sekaan tuttavina, ystävinä, haastateltavina. Kohtaamme kuuluisuuksia heidän hauskimmilla hetkillään. Kirja vilisee anekdootteja. Kirjoittaja nauraa hyväntahytoinen hymy huulillaan myös itselleen.

Radiopersoonat olivat eturivin julkkiksia ennen TV:n  aikakautta ja vielä kauan sen alettua. Ei tosin tunnettu julkkis-sanaa. Similä palauttaa mieliimme Suomen äänet kaimastaan Markus-sedästä ja Pekka Tiilikaisesta Martti Silvennoisen kautta Markku Veijalaiseen. Kuuluttajat Kaisu Puuska-Joki, Pentti Fagerholm ja Karl Erik Creutz (radiokreivi) tietysti mukana. Similällä ja minulla näkyy olleen yhteinenkin ystävä, sillä ensin mainittu juttelee Antero Alpolasta sangen suopeasti. Oi niitä Kankkulan kaivon ja kesämökin gramofonin aitoja aikoja.

Haluamatta riistää sinulta lukunautintoa pidätyn poimimasta tähän kirjan herkullisimpia kaskuja. Saat tyytyä muutamaan omaan Similä-elämykseeni. En ole tavannut miestä, mutta mediatuttavuus on vanhaa perua. Nieleksin yhdeksättä elinvuottani, kun Teija Sopanen ja Tuula Ignatius esittelivät Similän Kaledoskooppi-nimisessä kevyen musiikin ohjelmassa. Paikassa, josta ohjelma lähetettiin, oli sillä kertaa yleisöä. Kun Johan Vikstedt tokaisi, että Similä on naimisissa, kuulimme naisvaltaisen katsomon spontaanin huokauksen "voiih."  Vai oliko se spontaani?

Eräänä vappuaattona Similä tuli esiin ikään kuin tiskin toiselta puolelta. Hän soitti kontaktiohjelmaan, johon oli pyydetty vappumuistoja. Soittaja kertoi muistonsa viinaanmenevästä työväen poliitikosta. Tämä oli ollut täydessä höyryssä vielä aloittaessaan puheen vappujuhlassa. Ilmeisesti taidot olivat tallella, koska seuraavan päivän demarilehti kommentoi: "Hyvin N. N. sentään puheestaan selvisi; ettemme sanoisi: selvisi selviämistään.

Porin paakarin, Ilmari Holmlundin elämän tähtihetkiin kuului esiintyminen TV:n  vaalitentissä. Hän oli lyhytikäiseksi jääneen Suomen yrittäjien puolueen puheenjohtaja. Ilmari pani ominaiseen tyyliinsä koko homman täysin läskiksi. Kehotteli ihmisiä olemaan äänestämättä yrittäjien puoluetta ja ennusti sille pikaista kuolemaa. Näin eivät poliitikot koskaan menettele, joten Markus Similä riemastui ratki tuon Ilmarimme käytöksestä. Hän kehui äijää Uudessa Suomessa uudenlaisen kulttuurin airueksi. Tylsät vaalitentit ovat kyllä jatkuneet tuon poikkeuksen jälkeen, mutta se ei ole ainakaan Similän ja Holmlundin vika. Vaikka heidän tapauksessaan kaksi porvaria kehui toisiaan, yhtyi näinkin punainen mies kuin meikäläinen iloon kirjassaan "Ilmari itte - aito porilainen kaikilla mausteilla."  Lukekaapa muuten sekin.


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi