- Kunpa me vammaiset käyttäytyisimme yhtä kohteliaasti vammattomia kohtaan kuin tahdomme heidän kohtelevan meitä.

Noin kommentoi muuan asianosainen vieroksunta-aiheista blogikirjoitustani. Yhdyn huokaukseen. Ei vamma eikä sairaus kaikkia jalosta. Jos perusluonne on ilkeä, katkera, kaunainen tai minäkeskeinen, voivat kovat menetykset pikemmin terävöittää kuin tasoittaa huonoja ominaisuuksiamme. Ehkä kadehdimme ihmisiä, jotka ovat mielestämme päässeet elämästä helpommalla. Muistamme liian harvoin, kuinka vaikeaa täysin vammattoman vaellus voi olla. Rahapula, työttömyys, liiat työt, perheriidat, alkoholi - on lukuisia hyvää oloa syöviä tekijöitä. Fyysinen vamma ei suinkaan vapauta meitä näistä.

Suosittu dekkarikirjailija Seppo Jokinen kertoi kirjoittaneensa aralla mielellä Komisario Koskinen-sarjan osan "Hiirileikki."  Lähi-ihmisiään sortavaksi, väkivaltaiseksi tyranniksi ja lopulta murhaajaksi osoittautuu vaikeavammainen mies. Jokinen pelkäsi suuren yleisön kritiikkiä. Niin kuin nyt pyörätuoliin sidottu tai jotain aistia vailla oleva olisi kaiken arvostelun yläpuolella. Kun kehuin Jokista rohkeudesta valita tämä näkökulma, totesi hän saaneensa siitä kiitosta muiltakin. Ennen kaikkea vammaiset itse olivat kiitelleet. Jokinen tiesi silloin tarttuneensa kauan vaiettuun ilmiöön.

Älkää siis te vammattomat luulko meitä sokeitakaan pylväspyhimyksiksi. Tiedättekös, että me osaamme olla melko julmia jopa toisiamme kohtaan. Toisaalta hyväluonteisia, rauhaa rakastavia ja sitä rakentavia yksilöitä on joukossamme niin ikään. Yleisesti ottaen olemme yhtä sekalaista seurakuntaa kuin vammattomat.


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi