Rakastan rapuja. Kalliiksi kyllä käyvät, sillä alalla on myyjän markkinat. Kysyntä ylittää tarjonnan. Ilmeisesti yksi ja toinen rakastaa rapuja. Ravustaja ei rakasta, hän rahastaa.

Saksiniekan hinnasta livauttaa liikemies liiat liivintaskuun. Minä taas olen horoskooppirapu. Etten ole oikea rapu eikä horoskooppeihin ole uskomista, tietää siitä, että poikkean olemukseltani tuosta niveljalkaisesta. En syö ravun tavoin jaloillani, sukupuolielimeni eivät sijaitse niskassa eikä minulla (toivottavasti) ole pissaa päässä. Herrojen herkun ominaisuuksiin nämä kyllä kuuluvat. Tiede-lehden Petri Riikonen kertoi viime numerossa kaikelle kansalle outoja asioita mm. ravun ruuansulatuksesta. Osa sen, siis ravun, ei Riikosen, 38 jalasta on suita. Ahmittu ateria liikkuu toiseen suuntaan kuin sinulla, ei kohti perää vaan suuntana sillä on sarvet. Silmien alla eväs pysähtyy  ja valuu ulos. Tällaisen veijarin rakastelu onkin oivallinen orgia. Lue heinäkuun Tiede-lehti, jos haluat menettää ruokahalusi.

Hihhei. Ei enää ketään pyrkimässä osille rapuateriasta. Kaikki häipyivät oksennellen Oklahomaan. Jäljelle jäi vielä yksi ongelma. Elävät otukset pitäisi kylmästi heittää kuumaan veteen. Minusta ei siihen ole, ei liioin vaimostani. Tuntuu ihan kamalalta tappaa Luojan luoma noin julmalla tavalla. Kai ravullakin jonkinlainen tuntoaisti on. Melkein toivoo, ettei ole.

Tässä tulee törmäys ikuiseen ristiriitaan. Herkkusuu syö halukkaasti lihaa, kalaa, kanaa ja äyriäisiä, vaikka tietää ruokansa vaativan veriuhreja. Onko meillä kanttia vastustaa pyyntiä, samaan aikaan, kun heitämme herkut helltaan hekumalla? Joku nuo syömämme ravut on kattilaan punastumaan pudottanut.

Minulla ei ole vastausta kysymykseen. Entä sinulla?




Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi