Meitä porilaisia hemmotellaan jatsien aikana myös viisailla ajatuksilla. Suomi-areenan keskustelut ovat toki muidenkin tavoitettavissa, mutta heidän on tultava Kokemäenjoen äyräille tai avattava telkkari. Me etuoikeutetut sen sijaan kärsimme jopa sen wanhan aasin ongelmasta, joka seisoi kahden heinäkasan välissä osaamatta päättää, kumpaan ensiksi turpansa upottaa.

Aasi kuoli nälkään. Pyöritteli kahta vaihtoehtoa mielessään liian kauan. Meidän ei toivottavasti käy yhtä kohtalokkaasti. Jos niin uhkaa tapahtua, saamme suosia maan johtavien  vaikuttajien ja ajattelijoiden näkemysten sijasta satoja mahantäyttöön omistautuneita myyntipisteitä. Maku ei ole aivan niin helvetillinen kuin hinnat. Ja kun joka puolella vielä musiikki askelet rytmittää, menee meno monen makuun melkoisen monimuotoiseksi. Ei tätä ihminen tukehtumatta viikkoa kauempaa kestäisi.
Märehdin eilen areenalla kuultua kanssanne laajemmin tuonnempana. Nyt vain muuan mieleen jäänyt yksityiskohta: sanojen vesittyminen.

Piispa Björn Vikström, meppi Eija-Riitta Korhola, kirjailija Leena Lehtolainen ja itseään julkisyntiseksi haukkunut kolumnisti Jukka Relander puivat aihetta "Milloin maailmasta tuli synnitön?"  Sitä ei maailmasta panelistien mukaan ollut toki tullut. Synnin  tunto on kuulemma säilynyt, onpa jotain jo pienen lapsen elämään kuuluvaa. Lähes jokainen tietää, milloin on tehnyt väärin. Epäoikeudenmukaisuutta emme hyväksy ja häpeääkin osaamme tuntea.

Jukka Relander kiteytti kiinnostavasti: armo ei kuulu kenellekään." Totutusti ajattelemme päin vastoin. "Armo kuuluu kaikille" tai vähintään "Armo kuuluu syntisille." Relanderin huomioon, ettei armo olisi armoa, jos meidän kuuluisi saada se, on pienen miettimisen jälkeen kevyt yhtyä. Armahtaja kyllä armahtaa väärin tehneen, muttei tämä voi vaatia Häntä, siis Jumalaa, niin tekemään.

Tuosta sanojen vesittymisestä on sana "Synti" yksi oiva esimerkki. Synnin kauheutta ja tuhovoimaisuutta ei ole jäljellä häivääkään, kun mediassa puoli leikillään käytetään tätä sanaa. Jossain naistenlehdessä kuuluu luetellun meikkaajan seitsemän syntiä. "Näin hienona päivänä olisi synti pysytellä sisällä."  Kuten huomaamme, arjen puheenparressakin se vesittyy.
Porissa löydettiin parempi sana kuvaamaan todellista syntiä. Se on pahuus. Eino Leino tosin runoaa: "paha ei kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista."  Kyllä meissä jokaisessa silti enemmän tai vähemmän pahuutta on, joissakuissa pelottavan paljon. Anders Breiviikin nimi mainittiin paneelipöydän takana useita kertoja.


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi