Voi voi tuota Jaakkoa, mitä meni tekemään? Heitti kylmän kiven järveen, vaikkeivät vedet ole edes olleet erityisen lämpimiä tänä vuonna. Eivät liioin ilmat. Helleaalto on jämähtänyt kauas maamme rajojen ulkopuolelle niin, ettei elohopea ole jaksanut taapertaa 25 asteen yläpuolelle monellakaan paikkakunnalla. Ei varsinkaan varjossa.

Meteorologit kyllä vapauttavat Jaakon vastuusta. Järvivedet alkavat tiettävästi kylmetä vasta elokuussa, merivesi vielä myöhemmin. Kuuma putki voi ihan hyvin nostaa uimavesien lämpötilaa niin, että aremmat voivat heittää kuuluisan talviturkin pois Jaakon päivän jälkeen.

Olematta avantouimari minä  paiskasin turkkini Tohmajärven Kangaslampeen jo kuukausi sitten. En muutenkaan jaksa hymyillä kilpaa auringon ja TV:n sääennustajan kanssa, milloin lämpösiä saamamme pitää. Hakeudun helteellä varjoon. Joka kevät pelkään alkavaa kesää toivoen, että tukahduttava kuumuus ei löytäisi tietä Poriin. Ja jos löytäisikin, ei viikkotolkulla meitä piinaisi.

Tänä kesänä toiveeni tuntuu toteutuvan. Ilmastonmuutoksen myötä ääri-ilmiöt yleistyvät. Moni vanha, sydänvikainen ja/tai ylipainoinen saa osakseen kärsimystä. Näemme (ja sokean tapauksessa) koemme vihollisemme nousevan yhä useampana aamuna.

Hyvä sentään, että nousee. Se vasta vitsihalut sammuttaisi, ellei enää nousisi.

Minulle siis sopii viileä kesä. Vilukissa ei saa lämmöstä tarpeekseen. Viljelijä toivoo sadetta ennen juhannusta, lomalainen ei ollenkaan, poliisi riehujuhlien aikaan, palomies koko kesän. Emme voi vaikuttaa näihin, joten tyydytään siihen, mitä idästä, lännestä ja hylhäältä annetaan.



Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi