Pidän lähes kaikista Tapio Rautavaaran lauluista, mutta dekkarikirjailija
Markku Ropponen muistutti yhdestä, josta en pidä. Ropposen uusimmassa,
Kuhala ja Yöjuna-nimisessä yllätämme päähenkilön katumasta istumisiaan
kylmillä alustoilla, uimisiaan kylmissä vesissä ja yleensä kaikkea, mikä
johti kivuliaisiin virtsatievaivoihin vanhemmiten. "En päivääkään vaihtaisi
pois", naurahtaa Kuhala siitin sinisenä ja kipu kiivaana kiveksissä.

Yhdynpä ihan tuoltakin osalta Ropposen sarkasmiin. Kokemusta niin alapään
kuin muihinkin vaivoihin syyllisistä teoista on. Tosin ei eturauhastulehdus
ensisijaisesti kylmettymisestä johdu, mutta paljon on tullut tehdyksi
terveydelle haitallisia tekoja. Kadun esimerkiksi päivää, jona poltin
ensimmäisen tupakkani. Se alkoi maistua heti ja maistuu yhä. Kadun myös
päivää, jona hain kappalaisen virkaa Laitilan seurakunnasta. Sain viran ja
aivan hirveän esimiehen. Hermot olivat häneltä riekaleina ja otteet kuin
tyrannin. Nöyrempi mies kuin minä olisi kestänyt ääneti sitä rääkkiä. Kadun
lähes jokaista Laitilan päivää. Osasin kas ilkeä olla itsekin. Toivottavasti
uskon tulet eivät sammuneet kanakaupungissa, kun papit riitelivät.

Luettelo vaihtoon menevistä päivistäni venyisi pitkäksi. Koska ongelma on
teoreettinen eikä pilattua päivää saa takaisin, tuon esiin laulun huonoimman
kohdan. "Väärin jos tein, suon senkin itsellein."  Onko teidän mielestänne
oikein sallia itselleen väärinteot? Pikemminkin kai pitäisi pyytää anteeksi,
jos on tehnyt vääryyttä jollekulle. Hyvä olisi mahdollisuuksien mukaan olla
tekemättä väärin.

Monissa iskelmissä on paljon viisauttakin. Joidenkin filosofia on tuollaista
puolivillaista, ei pohjaan asti ajateltua. Hyvin suosittu, mielestäni
asennevikainen laulu on myös Vladimir Vysotskin "Ystävän laulu."  Ei
suomennoksessa kuvata ystävyys- vaan enemmänkin hoitosuhdetta, mutta siitä
enemmän myöhemmin.


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi