Suoristapa etusormesi syyttämään kaveria siinä edessäsi. Huomaat, että kolme sormea jää väkisinkin osoittamaan itseesi päin. Vain peukalo voi valita paikkansa.

Kuinka usein olenkaan huomannut säännön todeksi omalla kohdallani. Sain havainnollisen esimerkin asiasta viime sunnuntaina, kun vietimme sydänsuven pimenevää iltaa jatsien päätösjameissa. Varasimme kahden hengen pöydän Porin suomalaiselta klubilta saadaksemme kuunnella jazzia aivan kahden. Alkoholin kanssa läträävää möykkäporukkaa emme seuraksemme kaivanneet. Ei liioin kikattavasti tyhjäpäinen naislauma mahtunut toivomuslistallemme. Kunpa lähinnä ryyppäämään ja tuttuja tapaamaan tullut väki  pysyisi poissa lähipöydistäkin. Me halusimme kuunnella musiikkia.

- On täällä kahden hengen pöytiäkin. Esimerkiksi tuolla markiisin alla oikein mukava", sanoi tarjoilija ja ohjasi meidät neljän hengen pöytään. Olin vähällä ryhtyä rähjäämään ratkaisusta, kun taakseni ilmaantui kaksi mukavan oloista miestä, rento ja filosofinen. Kuuluivat etsivän paikkaa. Sellainen klubilta tässä vaiheessa puuttui, ellei otettu hhuomioon kahta tyhjää tuolia Tiirojen vieressä. Sekä pyhät että pahat puheensa unohtaen kumpikin Tiiira viittoili miehet seuraansa.

Illasta tuli ikimuistoinen. Rento kaveri osoittautui hyvin muistamani Jaana-nimisen rippikoululaiseni isäksi, filosofinen tytön serkuksi. Myöhemmin liittyi seuraamme Jaana itse. Hänelle vedettiin ylimääräinen tuoli alle ja paiskattiin kanaleipä eteen. Minä lipittelin harvakseltaan bloody maryani ja viihdyin. Viihdyinpä viihtymästä päästyäni, sillä niin antoisaa, monipuolista, älyllistä ja lopulta syvällistä keskustelua en muista käyneeni vuosiin. Ennen kaikkea kaikki viisi olimme aidosti kiinnostuneita toisistamme ja toistemme ajatuksista. Aaltopituus oli tasan tarkkaan sama. Jaana sai ex-rippipappinsa nielemään kyyneliä kertomalla, kuinka paljon opetukseni oli hänelle merkinnyt.

Filosofi osoittautui historian opettajaksi ja rento reiska juristiksi. Huumori oli jälkimmäisellä niin lähellä makuani, että tunsin kuin sisareni kanssa tanssisin. Filosofi esitti näkemyksiä, joita olette lukeneet blogistani pitkin suvea, hänen muotoileminaan tosin pidemmälle ja syvemmälle mietittyinä.

En rasita sinua luettelemalla keskustelun aiheet, sillä tarinan opetus asuu muualla. Jazzia näet ei tullut kuunnelluksi ensinkään. Ted Curson, Jyrki Kangas, Marian Petrescu, Reiska Laine ja kumppanit olisivat ansainneet edes jonkin verran huomiota. Kävin kyllä tauolla tervehtimässä Tediä, ojensinpa hänelle Kirjurinluoto-kirjanikin kiitokseksi kymmenistä mahtavista elämyksistä hänen trumpettinsa toitannassa.

Siinä illan jazz-osuus. Koko viikon olin mäkättänyt niistä, jotka tulevat konsertteihin malttamatta kuunnella. Viittä vaille, etten ääneen ärähtänyt Repe Helismaata tulkinneiden Teemu Niemelän ja Vesa Haltsosen  esityksessä lähelläni kuulumisiaan kailottaneelle naiselle. Vaikka keskustelumme päätösjameissa oli kaukana  tyhjännaurannasta, aloin hieman enemmän ymmärtää jamien olemusta, eivät ne mitään sinfoniakonsertteja ole.

Jameista sitten tämäkin. Ted ja Tedin trumpetti:

http://www.youtube.com/watch?v=WwczfN2O4vI



Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi