Suomi-areenan ohjelmaan kuului myös se Mikko Alatalon konsertti, jossa hän ilmoitti jättävänsä eduskunnan istuttuaan tämän kauden loppuun. "Kaksitoista vuotta kusitolppana riittää", veisteli maalaispoika vain puoleksi tosissaan. Hän on ollut julkkis niin kauan, ettei median huomio tusinaan edustajavuoteen rajoitu. Media alkaa kytätä ihmisen edesottamuksia heti, kun hänestä tulee jokseenkin tunnettu. Moraalia vahditaan, hairahdukset tuomitaan ja epäonnistumisilla herkutellaan. Mitä korkeammalta pää putoaa, sitä mojovammat otsikot kolahduksen kaiken kansan tietoon kaiuttavat. Toisaalta, ei niin nuhteetonta julkkista, ettei hänestä jotain arveluttavaa väännetyksi saa.

Ennen vanhaan häpeärangaistukset rapsautti kirkko. Kaidalta tieltä eksynyt istutettiin jalkapuuhun tai häpeäpenkkiin, jyräyttipä jymäkkä saarnamieskin joskus tuomionsa tapain turmelukselle. Ei välttämättä epäröity mainita synnintekijää nimeltä.

Lehdistö ja sähköiset tiedotusvälineet ovat ottaneet kirkon roolin moraalin vartijoina. Rajut paljastukset myyvät parhaiten. Kannattaa siis keinoja kaihtamatta etsiä aihetta pöyristellä tai ainakin paheksua ihmisten tekemisiä. Jos tangokuningas kärähtää ratista, iloitsee lehdistö enemmän kuin jos sinulle tai minulle noin kävisi. Jaa, tosin sokea pappi promillet veressä autoilemassa, hymmm, kyllä siitäkin jutun juurta joksikin aikaa irtoaisi.

Toimittajat tuskin kiinnostuvat Matti Virtasen syrjähypyistä, vaikka ne johtaisivat avio/avoeroon. Omia syrjähyppyjään he harvoin minään syntinä pitävät. Vaan auta armias, jos piispa, poliitikko tai korkea poliisiviranomainen häntäheikiksi osoittautuu. Silloin pannaan painokoneet laulamaan. Ei väliä, vaikkei kaikki jutussa täysin olisi totta. KUnhan sen verran pidetään silmällä, ettei kunnianloukkaussyytettä päästä nostamaan. Ja ainako väliä edes sillä. Mehukkaasta paljastuksesta kestää kyllä maksaa sakot, jos irtonumeromyynnin hyppäyksenomainen nousupiikki  runsaasti kattaa laskun.

Häväistysjuttuja tehdään ja julkkisten elämää vahditaan niin kauan, kuin ostajat äänestävät sellaisen puolesta kukkaroillaan. Viime kädessä häpeärangaistukset rapsauttaakin jokainen, joka nauttii toisten virheistä. Monilla meistä on kaksi moraalia: itselle ja paremmin menestyneille tarkoitettu. Mitä itseltä ei vaadi, sitä edellyttää papilta, opeolta ja poliiisilta. Kuinka helppoa onkaan olla se nuhteeton, joka heittää ensimmäisen kiven. Mahtaako häneen sattua, johon kivi osui.





Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi