Puolitoista viikkoa sitten Vammalan vanhan kirjan päiviltä alkanut lomareissuni huipentui herättäjäjuhliin. Ne pidettiin tänä vuonna Pohjanmaan lakeuksilla, Isossakyrössä. Matka Porista Kyröön ei ole lohduttoman pitkä, mutta jos se tehdään molempiin suuntiin poikki Suomi-neidon leveän alavartalon, kertyy kilometrejä paljon puoleisesti. Meille matkamittarin mukaan 1873 kappaletta.

Reissun elämyksistä kelpaa blogin aiheeksi monikin. Pinon päällimmäiseksi käsittelyä kärttämään pyrkivät ainakin Längelmäveden rantamien kesäinen idylli Orivedellä, Tohmajärven oivallinen kesäteatteri ja MS-taudin pahoin runteleman viulutaiteilija Kari Luukkosen kunniaksi pidetty tilaisuus. Lintuhavainnoista yllättävin oli herättäjäjuhlakentän yllä lekutellut hiirihaukka. Liperiläisellä pellolla tavattua, harvinaista sepeltaskua emme sitä vastoin löytäneet. Pirjo korvalla ja kaukoputkella, minä vain korvalla me yritimme kyllä pari tuntia.

Näistä sitten myöhemmin. Vavahduttavinta elämystä näet ei tarvitse seuloa kauan. Minulle se oli pari tuttua säettä nuorten hengellisestä laulusta "tuli kirkkoon mies ja lapsi."  Pohjanmaan tytöt ja pojat lauloivat tämän paljon keskustelua herättäneen gospelin lasten jumalanpalveluksessa, hauskasti sikäläisittäin kersakirkoksi nimetyssä tapahtumassa. Laulun lapsi on vilkas poju, joka ei millään jaksa pysyä hiljaa. Hän kyselee isältä alttaritauluista ja kynttilöistä, mutta pitkästyy saarnan kestäessä kovin kauan. Eikä pieni lopulta maltakaan olla arkana pyytämättä: "minä tahtoisin isä jo kotiin, isä minua väsyttää."

Tähän asti kaikki hyvin. Herkän herttainen kuva isän ja pojan kirkkoreissusta tuo on. Mutta sitten lauletaan tämä minua värähdyttänyt ja monia mieliä askarruttanut kohta, jossa sama pyyntö nousee syvältä nuoren sisältä: "Minä tahtoisin Isä jo kotiin, Isä minua väsyttää."  Eihän ole kyse mistään vähemmästä kuin halusta kuolla.

Isän koti on taivaassa. Sinnekö ihminen todella tahtoo astua jo nuorella iällään? Niinkö väsyneitä nuoremmekin jo ovat, että itse kuolema heitä houkuttaa? Kovaksi on mennyt peli maailman kilpakentillä, jos näin on.

Jotkut ovat kyllä sitä mieltä, ettei laulun sanoittaja harkinnut tekstinsä mahdollisia seurauksia. Häntä on jopa syytetty itsemurhaan yllyttämisestä. Sanoja on vaadittu poistettaviksi tai muokattaviksi vähemmän dramaattiseen suuntaan. Nuorenhan kuuluu ajatella elämää ja tulevaisuutta. Isän kotiin ehtii myöhemmin, paljon myöhemmin.

Ehkäpä noin. Miksi laulu ei kuitenkaan ahdista? Sävel soi haikeana huokauksena korvissani. Ei epätoivo vaan luottamus piirtää sävyn. Ihminen, joka lopen uupuneena kuiskaa toiveen päästä lepoon, ei aio tehdä pahaa itselleen. Elämän kolhut, nuo viillot arkaan sydämeen, ovat opettaneet viemään Isä meidän - rukouksen sanat pohjaan asti. Perimmältään ihminen rukoilee: Tapahtukoon Sinun tahtosi siinäkin tapauksessa, että se merkitsisi lähtöä toiseen todellisuuteen.

Laulu loppuu sanoihin: "soi kirkossa kiitosvirsi, oli ulkona vihreää." Äskeinen murehtija onkin äkkiä iloinen, luonnon ja elämän kauneudesta riemuitseva kirkkovieras. Hänellä on nyt yhden elämän sijasta kaksi. Ajallista ja sinänsä luvallista on maailman ilo sekä kauneus, iäistä taas jokin, mikä antaa rauhan. Siihen vain pitää suostua. Näet suostuimme tai emme, talutetaan meidät jokainen läpi viimeisen portin. Ohi ei pääse. Ei tarvitsekaan, sillä portin takana on jotain. Mitä? Niin kovasti haluaisimme tietää, mutta meidän uteliaisuutemme tyydytetään vain pieneltä osin.

Yksi on varmaa: toisella todellisuudella siellä portin takana on hyvin paljon tekemistä rakkauden kanssa. Siksi - vaikka itselleni olisi väsypäivän iltana mieluisinta ummistaa silmät viimeisen kerran, rakkaus pakottaa pitämään ne auki.

Usein meitä väsyttää niin, että unikin pakenee. Väsymykseen liittyy pelko. Entä jos siellä on maailman  reuna. Niin  kuin esi-isämme uskoivat tai kuolema on askel tyhjyyteen?Tänään tulkinta vaatii tuekseen paljon psykologiaa. Ainoa armahtaja tästä viheliäisyyden ruumiista on se, johon syntimme siirtyi ja joka siksi vapisi? <Minun on turha pelätä. Taivaaseen päästään, ei jouduta.


Katkesiko ajatus? Kenties, sillä kirjoittaja nukahti. Se oli hyvä torkku tietokoneen ääressä ja Jumalan kämmenellä.


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi