Häpeäkseni tunnustan, etten tänään ole uhrannut useita ajatuksia helatorstain sanomalle. Dekkaria kuunnellessa, kalasoppaa särpiessä ja kaikenlaista kirjoitellessa on pyhäpäivä pyörähtänyt illansuuhun. Korkeintaan saa sanoa, että ellen olekaan pyhittänyt lepopäivää olen levännyt pyhäpäivän.

Sama tai samantapainen lie tilanne enimpien suomalaisten kohdalla. Oletko esimerkiksi sinä pysähtynyt tuon tuostakin pohtimaan helatorstain suurta ihmettä? Löydät sen kahdesta lääkäri Luukkaan kirjoittamasta kirjasta: evankeliumista ja Apostolien teoista.

Helatorstain nimi ehti parikymmentä vuotta olla Kristuksen taivaaseen astumisen päivä. Ruotsissa se on sitä yhä: Kristi himmelsfärdsdag. Pyhää vietettiin torstain sijasta lauantaina, koska markkinavoimat työmarkkinajärjestöjen hahmossa niin määräsivät. Vaikken hyväksynyt ratkaisua, kertoi nimi paremmin asiasta, jonka kunniaksi ja muistoksi me helatorstaita vietämme. Kyse on valtavasta ihmeestä. Vapahtaja alkoi opetuslastensa nähden kohota  kohti taivaan sineä. Pilvi vei Hänet Jumalan luo istumaan Isän oikealla puolella ja sieltä hallitsemaan maailmaa ts. sydänten valtakuntaa.

Helatorstaihin liittyy paljon keskusteltu lupaus Kristuksen paluusta. Niinpä niin, lupaus ja lupaus... uhkaukseksi moni kai maailmanlopun mahdollisuuden kokee. Jeesuksen paluu merkitsee nykyisen maailman loppua. Sitä edeltävät erittäin vaikeat ajat, mikäli Ilmestyskirjan näyt toteutuvat.

Usko joutuu epäilemnättä kovalle koetukselle tällaisten yliluonnollisuuksien edessä. En kuitenkaan menettele kuten Luther kohdatessaan järjenvastaisia Raamatun paikkoja. Martti-tohtori sanoi nostavansa hattua ja ohittavansa nuo kohdat kohteliaasti. Raamatun ihmeistä juuri Kristuksen taivaaseen astuminen on mielestäni komein. Hänen paluunsa taas lohduttaa. Maailma loppuu, ok, mutta loppuu myös kärsimys, loppuvat sodat ja päättyypä myös oma sokeuteni. Saan  uusin silmin katsella ikuisen valtakunnan kauneutta. Näenkö siellä sinutkin?

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi