Toinen blogi-aamuni alkoi sateella. Hiljattain edesmennyt isäni Ilmari Tyry pohdiskeli sadetta metsätöiden kannalta. Kun tuolla Suomen salomailla vielä työskentelee metsureita, mahtaako sademetsissä moottorisaha laulaa sademetsurien työvälineenä? Näin funtsaili isäpappa ja arveli, että hommat jaetaan taivaalta tulevan veden määrän perusteella tihkusade- ja rankkasademetsurien kesken.

Aamulla olisi täältä Halssista saanut työpaikan kaatosademetsuri. Siitä huolimatta monet linnut lauloivat. Niin palava lemmenkiihko visertäjiämme, lirkuttajiamme, silputtajiamme ja kaakattajiamme nyt ajaa, ettei malteta napsauttaa nokkaa kiinni pieneksikään hetkeksi. Peippo, pajulintu, mustarastas, pikkuvarpunen - siinä pihan innokkaimmat. Satakieltä odotetaan saapuvaksi näillä näppäimillä. Mahdollisesti jo tänään alkaa ikkunani takaa kuulua vahvaa, sointuisaa serenadia neiti satakielelle. Porin Toukarissa ja Kivinillä sitä on kuulunut Maanantaista asti.

Milloin saanemme tänne ensimmäisen etelänsatakielemme. Tämä on eri laji kuin tavallinen, nykyisin jo monin paikoin esiintyvä satakieli. Etelänsatakieltä kuulee Keski- ja Etelä-Euroopan puistoissa sekä puutarhoissa aivan yleisesti, mutta laji on erehtynyt Suomeen vain parikymmentä kertaa. Se tavattiin viime suvena Merikarvialta, joten Porin kannalta vähältä piti.

Harvinaisin lintu, jota olen itse ollut löytämässä, on siperiankurppa = Gallinago Megala. Löysimme tämän tuhansien kilometrien päästä saapuneen vieraan muutama kesä sitten Tohmajärven Värtsilästä. Vain sata metriä idemmäs ja lintu olisi jäänyt rajavyöhykkeelle. Ääni oli kuin kuovinhuudon, paloruiskun ja helistimen sekamuoto, mahdoton itse asiassa sanoilla kuvata. Hannu Kivivuori omisti onneksi venäläisen lintulevyn. Sama ääni löytyi sieltä. Kun sitä yritettiin yhdistää lajinimeen, vapisivat Hannun kädet, vaikka hän on hammaslääkäri.
Arvatkaa, nähtiinkö Niiralan raja-aseman tuntumassa kolme ikionnellista naamaa, kun laji paljastui siperiankurpaksi? Kyllä Mooses! Vaimoni Pirjo, se Kivivuori ja meikäläinen oli nyt kolmikko, joka hankki Suomelle 453:nnen lajin. Siperiankurppaa ei oltu tavattu täällä aiemmin. Lähimmät pesivät sellaiset asuvat kaukana Uralin takana. Värtsilän ihmettä kävi katsomassa ehkä 3000 bongaria eri puolilta Eurooppaa. Kaukaisimmat lensivät Suomeen tätä tarkoitusta varten Espanjasta.

Lintupitoinen blogi tänään. Saas nähdä, mitä huomenna.

On aika sanoa jotain lennokasta: helikopteri.