Sade taukosi, mutta satakielet vaikenivat. Kun saavuimme Toukarille klo 22.35, lauloi yölaulajapolun varressa ainakin 15 kultakurkkua. Sitten alkoi sataa. Taivaan lakattua itkemästä klo 23:n paikkeilla, laskeutui maiseman syliin täysi hiljaisuus. En tiedä, mitä linnut tekivät vaiettuaan: nukkuivat, ruokailivat, jurottivat piiloissaan? Harmi vain, jos sama tapahtuu perjantaina 25. kuluvaa kuuta. Yle:n toimittaja Minna Pyykkö saapuu silloin tekemään radio-ohjelmaa Toukarin yölaulajalehdosta. Olen hänen ainoa haastateltavansa ja joudun hölmistyneenä kuunteluttamaan pelkkää tyhjyyttä, ellei laulutauko siirry lähemmäs puoltayötä. Niin se on kyllä aiempina vuosina tehnyt.

Radio- ja TV-esiintymisistä puheen ollen, Jouni Hiltusen ohjaama dokumenttifilmi "Taikayö" näytetään ties kuinka monentena uusintana TV 1:ssä parin viikon kuluttua. Kiva olisi, jos joku kertoisi tarkan ajankohdan. Taikayön ainoa henkilö on meikäläinen. Sokean miehen vaellus halki suviyön on elokuvan aihe. Jouni kertoi, että aikaansaannoksemme esitettäisiin sunnuntaina 25. toukokuuta. Tänä vuonna 25. toukokuuta on perjantai.

Tiede-lehti kuuluu mielilukemistoihini. Saan sen äänilehtenä kerran kuussa. Valtavan hyvin toimitettu, sujuvan kansantajuisesti kirjoitettu julkaisu on todella kiinnostava aviisi. Vaikeatajuiset asiat tarjoillaan niin sievinä paloina, että vannoutunut humanistikin ne hahmottaa. Nautin Tiede-lehdestä kuin hyvästä ateriasta tai onnistuneesta retkestä Suomemme soreassa salossa.

Huhtikuun  numeron kiintoisin uutinen koski sukulaisiamme. Sinulla ja minulla oli vain 10000 vuotta sitten "serkkuja" Kiinassa. On nimittäin löydetty luita, jotka ovat kuuluneet ihmislajin eräälle haaralle. Häntä sanotaan paremman puutteessa isokaurisihmiseksi. Nimi tulee kaverin pääravinnosta, jo sukupuuttoon kuolleesta hirvieläimestä, isokauriista. Tosin nimistökomitea ehdottaa saksanhirven nimen muutosta isokauriiksi, mutta kyse on eri sarvipäästä kuin se, jota nuo "serkkumme" naamoihinsa nakkelivat.

Homo Sapiens ei siis ole ainoa maapalloa asuttanut ihmislaji. Tunnetuin sukulaisemme on Neanderthalin ihminen. Ei tiedetä, kykenikö se risteytymään nykyihmisen eli Homo Sapiensin kanssa. Aika jykevä tuo tuntuu olleen pärstältään ja epäillään puhekyvyn puuttuneen. Tulee mieleen aika hurjia ajatuksia, kun skandinaaviseen perinteeseen liittyy noita peikkotarinoita. Suullinen folklore voi juontua tuhansien vuosien takaa. Uusimmat kertomukset peikoista ovat juuri ja juuri sen ikäisiä, että ne saattaisivat tarkoittaa Neanderthalin ihmistä. Ulkomjuoto ei poikkea kovin paljon.

Ehkä kysyt, ovatko tällaiset evoluutioteoriaan perustuvat johtopäätökset sopusoinnussa Raamatun luomiskertomuksen kanssa. Saammeko kristittyinä uskoa Darwinin löytäneen tavan, jolla luomakunta syntyi ja kehittyy? Mielestäni saamme. Evoluutioteoria ei ole aukoton, mutta sen pääpiirteet ovat nähtävissä luonnossa kaiken aikaa. Elämä on kuin suuri puu. Se haaraantuu eri tahoille monin oksin niin, että kokonaisuus on erittäin monimuotoinen. Se on myös sangen tarkoituksenmukainen, suorastaan upea kudelma.

Elämän puun istuttaja eli kudelman kutoja on suuri tuntematon. Me sanomme Häntä JUmalaksi. "Jos Jumala on päättänyt tempaista sen tomun, josta ihminen luotii apinan selkäkarvoista, minkä me sille mahdamme", sanoi vanha kirkonmies aikoinaan. Minä muotoilen näin: Jumala ohjaa kehitystä, joka on monien vaiheiden kautta johtanut nykyisten lajien, myös Homo Sapiensin olemassaoloon. Ihminen vain poikkeaa muusta luomakunnasta siinä, että vahvimman laki ei välttämättä enää toteudu keskuudessamme. Heikkokin ihminen voi päästä jatkamaan sukua ja meillä on kyky, jopa velvollisuus auttaa lähimmäistä. Ainoana lajina maapallolla on ihmisellä, sinulla ja minulla, sosiaalinen omatunto.