Tiedätkö, mitä ovat lukiaiset? Turha huolestua, vaikket tietäisi. Sana lienee käytössä vain Porissa ja täällä se on myös keksitty. Kirsi Nurmi-niminen kirjoittava persoona löysi sanan mielensä sopukasta, kun tahdoimme kääntää termin "reading" Suomeksi. Yksikään älyllinen olento näet ei tykkää anglisismeista eli kieleemme pesiytyneistä englannin sanoista. Harrastamme niiden suomentelua.

Ai ketkä me? No Kirsin ja meikäläisen lisäksi 90 muuta manuscript 63 ry:n jäsentä. Olen kolme vuotta saanut kunnian toimia yhdistyksen puheenjohtajana. Manuscript-63 allekirjoitti toisena Pori jazz 66:n perustamisasiakirjan. Toinen oli Helsingin yliopiston satakuntalainen osakunta. Edeltäjiini "nuijamiehinä" kuuluvat mm. sellaiset suuruudet kuin Kari Levola, Arto Seppälä, Erkki Wessman ja Sulo A. Savo.

Palaan "manujen" aikaansaannoksiin vielä usein. Lukekaa siitä huolimatta ensi vuonna ilmestyvä 50-vuotishistoriikkimme. Taina Teerialho kokoaa  sitä ja lupaan, että kirja on oleva kiintoisa.

No nämä lukiaiset ovat Manuscript-63:n  nykymenoa. Kirjailijat ja kirjoittajat lukevat omia, yleensä uusia tekstejään. Eilen ehdittiin kuulla vain kahta: lukiaisten vastuuhenkilö Marjatta Tammista ja kirjailija Harri Varpomaata. Tammisen elämäkerrallinen ja Varpomaan fiktiivinen teksti herättivät niin vilkkaan keskustelun, että Eila Kujala jättäytyi suosiolla syksyyn.

Kuuntelimme hipi hiljaa, kuinka tuli tuhosi Marjatan lapsuudenkodin naapuritalon, kuinka ikänsä kommunistina ollut muurari-isä poltti jäsenkirjansa ja kuinka lukiotyttö lopetti koulun kesken, luisui huonoille teille ja sai keskenmenon. Nelikuukautiset, tummatukkaiset poikasikiöt tulivat ulos hänestä jonkin baarin vessassa. Sittemmin Marjatan tie tasoittui. Hänestä sukeutui Nesteen johdon sihteeri ja lopulta henkilöstöpäällikkö.

Suurten ikäluokkien tarinaksi voi lukea myös Harri Varpomaan kertomuksen "Poseidon."  Mies menettää ensimmäisen vaimonsa Rauman merionnettomuudessa 1964 ja käytyään läpi seitsemän vuoden helvetin nai itseään 19 vuotta nuoremman naisen. Ikäero on kenties liian suuri, sillä pari ajautuu eroon. Yhteys säilyy kuitenkin sen verran, että joskus tehdään yhdessä pieniä merimatkoja ja kalareissuja. Eräällä sellaisella alkaa tapahtua hirveitä. Jospa luette Poseidonin, saatte kuulla, millaisia.

En yleensä jaksa istua kahta tuntia paikallani saati pysyä hiljaisena. Nyt olisin tahtonut jäädä vaikka aamuun asti. Koskettavat tekstit maistuvat kuin gurmet-ateria. Koen kosketuksen, minua puhutellaan, ravistellaan. Ja kun se kuulkaas menee herkimmissä kohdissa niin valtavaksi kauneudeksi, että mies purskahtaa itkuun. En kestä liian suurta hyvyyttä ja kuitenkin sitä etsin aina. Etsin maailman kauneinta lausettakin. Ihanin, minkä olen kirjoista lukenut on Unto Seppäsen kirjassa "Markku ja hänen sukunsa."  Kahden nuoren hellä ja vielä arka lemmenmerkki Suomen suvessa saa tällaisen hahmon:"ja se suudelma oli kuin juhannusyö itse." Jospa joskus jotain ylevää minäkin kirjoittaa saisin.


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi