lauantai 9. kesäkuuta 2012

Ension päivä antaa aiheen esitellä tai palauttaa mieliinne kenties tunnetuin sukunimikaimani. Lienemme olleet vain kaukaista sukua Ensio Tiiran kanssa. Silti mahdollista verisidettä kysellään silloin tällöin. Kun miehen kirjaa "Epätoivon lautta" luettiin jatkokertomuksena radiossa vuosina 2006 ja 07, otti muutama henkilö oikein asiakseen tarttua näissä merkeissä kännykkään. Suunnistajahuiput Kirsi ja Johanna Tiira saivat hetkeksi väistyä eniten kiinnostaneiden nimikaimojeni paikalta. Myöskään he eivät muuten ole lähisukulaisia.

Sukuselvitysten sijasta suppeasti se luvattu tarina: Raumalainen merimies Ensio Tiira liittyi muukalaislegioonaan olympiavuonna 1952. 23-vuotiasta Tiira ja muita legioonalaisia oltiin kuljettamassa sotimaan Indo-Kiinaan 23. kun hän ja Eriksson-niminen ruotsalainen tekivät elämänsä tyhmimmän päätöksen. Miehet pakenivat laivasta Sumatran edustalla, Intian valtamerellä. Aluksena heillä oli pienehkö lautta, eväänä pullo viiniä ja parin päivän muonat.

Tiira ja Eriksson luulivat voivansa rantautua piankin. Sumatran rannikko
näkyi yhä, kun legioonalaisten laiva katosi horisontista. Nyt puuttuivat peliin luonnonvoimat. Merivirta ja räyhäkkä tuuli vetivät lauttaa avomerelle, pois päin Sumatrasta. Alkoi epätoivoinen, suoraan sanoen hirveä kamppailu valtameren armoilla. Kyse oli kirjaimellisesti elämästä ja kuolemasta.

Eriksson menehtyi nälkään, janoon ja kuumuuteen miesten ajelehdittua 18 vuorokautta. Sadevesi ja merestä pyydystetyt eläimet eivät riittäneet pitämään ruotsalaista hengissä. Ensio Tiira sitä vastoin kesti yli kuukauden, 32 vuorokautta. Kalmiston Nestori kolkutti kyllä ovella, kun brittiläinen alus pelasti Tiiran lautalta. Normaalipainoltaan 57-kiloinen mies painoi enää 25,2  kiloa.

Koko tarinan voitte lukea Ensio Tiiran kirjoittamasta kirjasta "Epätoivon lautta."  Teoksesta on otettu useita painoksia ja se on käännetty monille kielille. Ehkä jäät kirjan  ääressä ihmettelemään ihmiselämän kummallisuutta. Kuinka yksi väärä valinta liikenteessä tai hillitsemättömästi jakaantuva solu kehossa voi viedä elämän. Toisaalta on mahdollista selviytyä kuukauden päivät oloissa, joita tosiaan ei ole tarkoitettu ympäristöksemme. Juuri sopeutuvuutensa, kekseliäisyytensä ja henkisen voimansa ansiosta Homo Sapiens Sapiens menestyy maailmassa. Meitä sitkeämpiä lajeja  on. Lähes kaikki kalat uivat ja linnut lentävät meitä paremmin. Lukemattomien hyönteislajien yhdyskunnat ovat tarkoituksenmukaisempia kuin ihmisyhteisöt. Miksi mikään niistä ei sitten hallitse maailmassa?

- Koska Jumala tahtoi niin. No joo, totta kyllä mutta liian helppo selitys. Vähintään pitää lisätä, että Hän varusti meidät muusta luomakunnasta selkeästi poikkeavilla ominaisuuksilla. Muuan yhteinen kantamuoto (varsinkin ajallisesti) kaukana Afrikassa haaraantui apinoiksi ja ihmisiksi. Meidän haarallemme annettiin kyvyt, joiden avulla olemme yltäneet huikeisiin saavutuksiin tekniikan mutta myös hengen tasolla. Selviytymistarinoita lukiessa tuntuu joskus, että hengissä pysyttiin pelkän toivon varassa.

Ensio Tiira luonnehtii alustaan epätoivon lautaksi. Jospa mies  kaikesta huolimatta elätteli haavetta laihtuvassa rinnassaan. Niin on täytynyt tapahtua. Muuten hänen olisi käynyt kuten Erikssonin.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lähetä kommentti