Harva suomalainen viettää nimipäiväänsä tänään. Ellet ole ortodoksi, saamelainen etkä ruotsinkielisen kalenterimme noudattaja, sinun pitää olla nimeltäsi Salomo tai Salomon. Muuten ei nimpparilahjoja tipu. On tyydyttävä potemaan mukavan lämpöistä suvipäivää muuten vain.

Yksi Salomo ja kaksi Salomonia muistuu mieleeni. Tunnetuin heistä on myös vanhin: Israelia kolmisen tuhatta vuotta sitten hallinnut viisas kuningas Salomo. Hän niitti mainetta paitsi viisaudellaan myös tolkuttomalla rikkaudellaan. Äijälle kertyi valtaa ja vaurautta määrät, joita monet itämaiset ruhtinaatkin kadehtivat. Raamattu puhuu kullasta, norsunluusta, jalokivistä,laivoista ja palatseista.

Siinä hallintotointenja rahassarypemisen ohessa kuningas Salomo ehti hoidella melkoisen liudan naisia. Minun ainoan vaimoni muistaman mukaan vaimoja oli kolme sataa ja sivuvaimoja 700. Lisäksi määrätön luku tyttöjä, joiden asemaa ei ollut tarkasti määrätty, mutta jotka monarkin halutessa olivat hänen käytettävissään. Mahtoiko asianomainen ehtiä tutustua heihin kovinkaan yksityiskohtaisesti.

Tarua vai totta tuo edellinen? Kenpä tietäis ken, mutta rikas oli toinenkin tietämäni "päivänsankari."  Sen ainoan vaimoni esi-isiin kuului Salomon Vihinen-niminenpohatta. Hän ei tietenkään ollut yhtä äveriäs kuin kruunupäinen kaimansa, mutta kyllä Vihilän isäntäkin puolet Toivakan pitäjää omisti. Lienee hänelle kuulunut maita ja mantuja myös naapuripitäjä Leivonmäeltä. Kuvankauniita keskisuomalaisia seutuja, kerrotaan.

Kun Salomon Vihisen omaisuus on sukupolvien varrella moneen kertaan peritty ja pirstoutunut, saamme me vain kuunnella tarinoita rahasta. Emme sentään unelmoi, kuten toinen Salomon, iskelmän "Unisatu" levyttänyt nimimerkki. Henri Haapalainen on pannut Salomonin suuhun sanoja kultapunoksista, hovinarreista, palatseista ja prinsessoista. Iskelmä on tuntuvasti sukua Jerry Bockin musikaalista "Viulunsoittaja katolla" muistamallemme laululle "Rikas mies jos oisin."

Entäs, jos tosiaan olisin? Miljoonansa tuottoisasti sijoittanut Amerikansetä tukehtuisi pullaan ja minä osoittautuisin ainoaksi perijäksi. Muuttuisiko elämäni oleellisesti? Lakkaisinko kirjoittamasta huonosti kauppansa tekeviä kirjoja ja retkeilemästä saappaat savessa Suomemme suloisella salolla? Ostaisinko Etelämeren saaren, jossa aurinko paistaa aina ja palmun alla on varjoisaa poltella paksua kuubalaista sikaria, sitä neekerinaisen hikisten reisien välissä aromikkaaksi hierottua? Niin, tai ehkä ottaisin esimerkkiä Salomosta. Tuhatkunta toinen toistaan somempaa emäntää toisi vaihtelua lekotteluun. Olisin niin törkeän rikas, että niillekin riittäisi fyffyä silkkiin ja samettiin.

No joo, raha ei tuo onnea. Silti paljosta kapitaalista useimmat uneksivat. Eivät he sitä myönnä, vaikka lottokierroksen jaossa olevan potin suuruus säätelee innostusta. Kuta enemmän miljoonia, sitä enemmän veikkaajia. Pienten (ja vähän isompien) tyttöjen prinsessaleikit, jokapojan haaveet päästä pelaamaan NHL:ään tai kivuta kiintotähdeksi rock-taivaalle - mistä nämä kertovat? Ne ani harvat, joille aukeaa talouden taivas, hyvin harvoin valittavat kohtaloaan. Raha ei tuo onnea, mutta vielä vähemmän sitä tuo rahan alituinen puute. Muutama tuntemani tosirikas elää ainakin ulkonaisesti katsoen aivan tyytyväisinä osaansa. Vihreällä oksalla on kiva istua.

Mikä siis muuttuisi? Onneksi tuota Wall Streetillä rikastunutta Amerikan-setää ei ole olemassa. Tuskin näet tuntisin houkutusta vaihtaa nykyistä elämäntyyliäni joutilaaksi glamouriksi. Tuntisitko  sinä?


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi