Ellet ole kovasydäminen, on sinun helpompi noudattaa apostolin kehotuksen jälki- kuin alkuosaa. Suret suur-onnettomuuksien uhreja, pienen ihmisen kärsimystä, julmasti rääkättyjä eläimiäkin. Kuoleman majesteetti murtaa kyynelpadot ja maailmassa itketään paljon. Arvattavasti miljoonat ihmiset juuri nyt; ehkä sinä...?
Kateus estää noudattamasta kehotuksen iloisempaa osaa. Ketterästi paita-aukosta sisään luikertelevana kyynä kateus yllyttää sinua vertaamaan omaa osaasi iloitsijan tilanteeseen. Hänelle on tapahtunut jotain hyvää, sinulle ei. Hän on menestynyt, sinä et. Hän on saanut jotain teidän molempien himoitsemaa, sellaista, mikä aina tahtoo liukua pois sinun ulottuviltasi. "Onni yksillä, kesä kaikilla", sanotaan. Mutta onko kaikilla edes kesä?
En kuulu huono-onnisimpiin. Asiani ovat niin henkisesti, aineellisesti kuin terveyden puolesta niin hyvin, ettei minun sopisi kadehtia. Ei sovi eikä tarvitse. Tuon tuostakin yllätän silti itseni tekemästä tilaa käärmeelle. Povitaskun alla on matelijalla pysyvämpikin pesä, josta käsin se ruiskuttaa myrkkyä aivoihin asti. Tunnustan ajattelevani pahaa monista menestyjistä.
Jos sinua syö sama ongelma, saattaa erittelystä olla jonkin verran apua. Mieti, millaisia ihmisiä kadehdit. Ovatko he rikkaita, kauniita, viisaita vai sharmikkaita? Älyn vai ulkonäönkö turvin he ovat sinun oksaasi vihreämpään haaranhankaan hypähtäneet? Vai onko ollut yksinkertaisesti törkeän hyvä tuuri?
Minun kateuteni voi tuskin kohdistua Hannu- ja Hanna-hanhiin. En koskaan lottoa ja olen sokea, mutta muuten on tuo maailmankuulu kaunotar, rouva Fortuna hymyillyt Tiiratorpan suuntaan paljon puoleisesti. Elämä on kivaa tänään. Tulevia en tiedä, mutta (vastoin Ison kirjan neuvoa) huolehdin huomisesta liikaakin.
Nuorena kadehdin komeita tai muuten sharmikkaita poikia. En ole Ricky Nelson enkä edes Tapio Rautavaara. Minusta ei tihku ympäristöön sitä maskuliinista sharmia, joka saa sukkahousut pyörimään naisten alavartaloissa. Itse asiassa elelin vailla tyttöystävää 21-vuotiaaksi asti. Kyllä harmitti, kun koulutoverit iskivät tytön, milloin halusivat.
Tuollainen menettää ajan myötä merkitystään. Minulla sen tilalle on astunut kateus niitä kohtaan, jotka menestyvät osaamisalueillani. Tahtoisin esimerkiksi kirjoittaa yhtä hyvin kuin kirjailijat, joiden teoksia kustannetaan. Näppärä sanankäyttö ei siihen riitä. Pitäisi olla jokin psykologisesta silmästä, ahkeruudesta ja ajatuksen selkeydestä muodostuva ominaisuus, joka minulta ilmeisesti puuttuu. Ilmankos menestys kirjoituskilpailuissa on jäänyt keskinkertaiseksi ja kustantajilta tulee enimmäkseen kohteliaita torjuntoja. Ilman lukijoilta tulevaa kiitosta tuskin jaksaisin. He onneksi kiittävät myös tekemällä ostopäätöksiä.
Varsinmoni suomalainen kirjoittaa hyvin. Vain murto-osa hyvin kirjoitetusta tekstistä päätyy kansien väliin. Runojen osalta prosentti on paljon alle yhden, suorasanaisen tekstin osalta hieman korkeampi. Itse kuuntelen nyt kirjaa nimeltä "Hevosvoimat." Kirsti Manninen on koonnut opuksen hevos-aiheiseen kirjoituskilpaan lähetetettyjen tekstien parhaimmistosta. Kaikki kolmisen kymmentä kertomusta ovat ihania. Kirjojen suurkuluttajana ja oivallisen sanankäytön ystävänä minun pitäisi hihkua riemusta hevosväen kanssa. Upeaa tarinaa uljaista eläimistä.
Myönnänkin herkutelleeni parhailla paloilla. Niidenkin makuun sekoittuu kitkerä sivumaku, kun vertaan kynänjälkeä oman hanhensulkani heilahduksiin. Jos noin moni osaa kirjoittaa noin hyvin, eikö ainoa varsinainen luonnonlahjani menetä arvoaan? Minkä luulin olevan erityistä, onkin tavallista. Millä lienen joskus jopa leuhkinut, kuuluukin jokaisen kouluja käyneen ihmisen perustaitoihin.
Noin nyreksii itsekeskeinen kynämies ja karkottaa ilon sielustaan. Kyy voi hyvin povitaskun alla. Vertailu ei tainnutkaan olla hyvä idea. Sen hyväksi puoleksi luettakoon vain, että sinä ehkä huomasit piirteitä omasta kateudestasi. Sinua ärsyttävät eniten ihmiset, jotka osaavat paremmin jotain, mitä itse osaat. Pelkäät, niin kuin minäkin pelkään osaamisemme hukkuvan kovan kilpailun pyörään. Mutta tähän pelkoon tepsii yksi kysymys. Esitä ihmeessä se itsellesi ellet ole vielä esittänyt: "miksi juuri sinun pitäisi olla kaikkein paras?" Todellinen ilo asuu aivan muualla kuin huipulla. Siellä nimittäin tuulee räyhäkästi enkä ainakaan minä tykkää kovasta tuulesta.
Valaiskoon nimimerkkiä "Kaivo" käyttävä muusikko aihetta. Hänet tuntuu kyllä pienempikin menestys kiertäneen:
http://www.youtube.com/watch?v
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti